Iida Haavisto (1898 – 1991) ”Muistelmia sieltä sun täältä”

Linkin Miina

Olin Miinalla kirjurina. Miina asui tuossa lähellä pienen pienessä mökissään. Oli jo vanha mummu kun minä olin lapsi. Kertoivat että Miinalla oli sulhanen jonka kanssa sitten oli ”hommattu” yksi tytär. Ei menty naimisiin mutta mökin laittoi Linkki Miinalleen.

Kovaa se oli elämä varmaan Miinalle ollut, sairaskin kun oli. Astmaa se varmaan oli kun ihan tukehtumiseen asti aina yski kun oli vähänkin ulkona. Kun sitten yskältään sai puhuttua koitti kähistä: ”Kai minulla jo kolmannet keuhkot ovat”.

Siisti oli Miina kovasti, tupa oli aina puhdas nurkkia myöden. Pienen takan pankolla oli villoja lämpiämässä ja rukki siinä lähellä kehruuta varten. Kehruuhan se oli Miinan ainoa ansio. Luulisin että jotain vaivaisapua hän sai, ainakin vanhana. Tytär oli lähtenyt pois heti kun kykeni töihin. Oli naimisissa ja asui Kaunissaaressa. Sinne sitä sitten aina silloin tällöin kirje rustattiin. En tiedä osasiko Miina lukea, mutta ei ainakaan kirjottaa. Hän aina itse saneli mitä piti panna paperille. Elina oli tyttären nimi ja Nuutinen sukunimi.

Tuvan ovet olivat niin matalat että piti tehdä aikamoinen kumarrus ennen kuin ’kuhmutta’ sisään pääsi. Oli siinä pieni eteinen jonka perällä ’laskettava’ eli komero. Vanhainkodissa Miina kuoli joskus 1919. Haudattiin samana päivänä kun Eetu veljeni ensimmäinen vaimo Saara.

Minulla on Miinasta jotenkin mieluinen muisto. Miina oli pohjaltaan hyvä ihminen. Luulisin että hän oli myös monelle uskottu jolle huolia purettiin. Ja huumoriakin löytyi aina asian mukaan. Lämpimäistä vei yksi ja toinen ja jos oli maitotilkka viedä oli se aina hänelle tervetullutta. Kahvinsa joi aina mustana, tilkan vettä lorautti kuppiinsa, sanoi ”ison lehmän maitoa”. Kyllä niin oikea maitokin kelpasi kun vain oli. Se vain oli sitä pakonalaista dieettiä.