Lemmenniemi - Kaivoskannan kanava

Kaivos (Ahto Luutosen kokoelmat)

Kaivos
SATAKUNNAN HENKILÖTIEDOSTO 1303–1571
Tiedosto on professori Seppo Suvannon eri lähteistä kokoama, ja se sisältää koko nimeltä mainitun talollisväestön, lampuodit, rengit, piiat, itselliset, talottomat, käsityöläiset sekä kartanoiden haltijat palvelusväkineen. Papisto on mukana sellaisissa tapauksissa, joissa nämä toimivat muun väestön kanssa. Luettelosta puuttuvat Kuninkaankartanoiden voudit ja palvelusväki sekä Ulvilan, sittemmin Porin, porvarit. Henkilötietojen lisäksi mukaan on otettu kokonaisia kylää koskevia maa- ja rajariitoja.
[ http://www.narc.fi/suvanto/ ]

VISUVESI

Lewnnemi 1562 VA 2143 f. 57v, 1564 VA 2164 f. 66v. Leijunemi mk 1565, Visuwesi Lemminei. mk 1566, Lemminniemi mk 1567, Lemminnemi mk 1568, Lemminniemij mk 1569, Lemminnemij mk 1570-71.

Kukonpohjan rajoja käsittävässä kappaleessa mainitaan "Niin tultiin Majaniemenmaalle, jonka Kukonpohjan Lauri Juhonpoika Persoi oli saanut vaihdossa vasta kaksi vuotta aikaisemmin Visuveden Lauri Laurinpoika Jarkolta maanjakooikeudelle 1795 esitetyn 13.8.1618 annetun todistuksen mukaan. Samassa asiakirjassa sanotaan, että Majaniemenmaa ulottui pohjoisessa kaivokseen eli maakannan poikki kaivettuun veneväylään asti. Tämä Visuveden kanavaa edeltävä kaivos oli siis vanhempi vuotta 1618."

Kaivoskannan kanava Visuvesi
Tarjanneveden ja Vaskiveden yhdistävää väylää aiottiin ensin parantaa ruoppaamalla Visuvedensalmi, mutta pian suunnitelmia muutettiin ja päätettiin rakentaa oikaisukanava kapean Kaivoskannan poikki. Kanava rakennettiin 1863-64. Se on 80 metriä pitkä. Kanavasta käytettiin joskus myös nimeä Visuveden kanava. Kanavaa laajennettiin 1892–93, minkä jälkeen syvyys oli 1,8 metriä ja leveys 10 metriä. Uoma levennettiin ja syvennettiin Kantatie 66:n perusparannusten yhteydessä 1974–1976. 1976 kanavan nimeksi muutettiin Visuveden kanava sen oltua Kaivoksen kanava. Nykyisin kanavan pituus on 80 metriä ja syväys 2,4 metriä. Kanavan ylittää kantatie 66 kääntösiltaa pitkin. Alkuperäisen nostosillan tilalle valmistui 1878 kääntösilta. Tämä silta oli käytössä vuoteen 1980. Viimeisimmän kääntösillan mekanismi muutettin kauko-ohjattavaksi vuonna 2009.

Lähteet:
Suomen kanavat - Kaivoskanta,
Sven E. Lindqvist Ruovesi ennen ja nyt 1992.,

Visuveden nostosilta, joka purettiin vuonna 1878.
Sillalla kanavanvartija Vinberg ja hänen rouvansa.
Kuva: Zetterberg, Vapriikin kuva-arkisto.

Kaivoskannan kanava josta säveltäjä Arvo Rahola on riimitellyt "Ennen nousi hevoselle silta pystyyn eteen" miten lie tapahtunut sillan pystyyn nostaminen.

Visuvesi ... Visuvesi ...
Arvo Rahola´n "Visuveden Laulu" 14.8.1932 kertoo paljon; "Visuvesi, Visuvesi, mistä löytyis vertaisesi" !

Visuveden Laulun sanat Visuveden Työväenyhdistys Kehitys ry:n arkistosta.,
Alla oleva "Ukko" hinaaja on tulossa Virtain suunnasta kohti Kaivoskannan kanavaa kesäisellä tyynellä Visuselällä 1950 luvun alkupuoliskolla., kuvannut Erkki Järvinen.

hinaaja "Ukko".,

Vanhat hauskat muistot ...

Kannanharju (Huiharju) Ahto Luutosen kokoelmat.

"Vanhat, hauskat muistot astuu
aikain takaa esiin.
Kaihon kera, hymyilynkin,
silmät tulee vesiin.

Kanava ja Kannanharju,
Pusunvuolteen silta
kertoo meille muistoja
ajoilta kaukaisilta.

Laiva huutaa kolme kertaa,
mitäpä siis tuosta.
Ohi menee, kannata ei
kanavalle juosta.

Virassansa kanavalla
Viipperi jo vuottaa.
Kolme huutoo hälle aina
vääntövaivan tuottaa.

Ennen nousi hevoselle
silta pystyyn eteen.
Nyt ne kääntää sillan pois
ja autot suistuu veteen.

Eipä silti, ettei oisi
silta hyvä näinkin.
Ihmisethän kiireissänsä
ajaa seinää päinkin.

Kiireestä ne Visuveden
kyllä jättää varjoon.
Ei ne meille postiakaan
joka päivä tarjoo.

Lisäksi on luonto soma,
kansa samaa maata.
Laulamatta ylistystä
en mä olla saata.

Niinpä onkin Visuvesi
paikka, jonne halaa.
Tänne uuden kesän tullen
tuttu joukko palaa.

Visuvesi, Visuvesi,
mistä löytyis vertaisesi !"

Hinaaja "Metsä" Kanava ja Kannanharju,
Pusunvuolteen silta
kertoo meille muistoja
ajoilta kaukaisilta. (Kuva; Ari Kaitajärven kokoelmat)

Kanava ja Kannanharju,
Pusunvuolteen silta
kertoo meille muistoja
ajoilta kaukaisilta.

Kanava ja Kannanharju,
Pusunvuolteen silta (Kuva; Lauri Immonen)
kertoo meille muistoja
ajoilta kaukaisilta.

Kaivoskannan kanavan historiaa,
Kaivoskannan kanava.
Kaivoskannan kanava on kaivettu Tarjanneveden ja Vaskiveden välisen löyhähiekkaisen kannaksen puhki 1863 ja 1864 muiden kulkuväylän parantamiseksi tehtyjen töiden yhteydessä. Kanavan laajentamista varten se rakennettiin talvella 1892
- 1893 uudestaan ja kanavan yli vievä kääntösiltakin rakennettiin tällöin uudestaan. Kanavan pohjan leveys on 10 metriä ja vähin veden syvyys 1,8 metriä.
Lähde: Suomen vesitiet, 1908.

Kanavatöitä Näsijärven väylällä.
Näsijärveltä pohjoiseen johtavaa laivaväylää voitiin kulkea Muroleen kanavan valmistuttua enintään viiden jalan syvyyden vaativilla aluksilla Ruoveden Ruhalaan asti. Mutta useat matalat virtapaikat estivät laivaliikenteen Ruovedeltä Virroille. Tämän väyläosan perkaamiseen oli kyllä kiinnitetty huomiota jo tehtäessä päätöstä Muroleen kanavan rakentamisesta,
mutta kuitenkin vasta vuonna 1858 alkanut höyrylaivaliikenne voimisti vaatimuksia kulkuväylän parantamisesta.
Tamperelaiset anoivat Näsijärven väylän syventämistä kuuteen jalkaan Tampereelta Muroleen kanavalle ja viiteen jalkaan kanavalta Virroille vuonna 1859. Reitin tutki tie- ja vesikulkulaitosten johtokunta seuraavana vuonna ja päätös perkaustöiden aloittamisesta Ruoveden ja Virtain välillä tehtiin 29.11.1861. Senaatti määräsi tuolloin, että matalikko Muroleen kanavan alapuolella sekä Kivisalmi ja Kirnusalmi perattaisiin kuuden jalan syvyyden vaativille aluksille, jotta Tampereelta olisi esteetön laivakulku Ruovedelle. Sieltä Virroille johtava reitti syvennettäisiin viiden jalan syvyyden vaativille aluksille. Sen vuoksi oli perattava Jäminginvirta, Tervasalmi, Kautunvirta, Kilvensalmi, Visuvedensalmi ja Jarkonsalmi. Kautunvirran ja Visuvedensalmen yli kulkeville maanteille tuli rakentaa avattavat sillat, mutta Muroleen kosken silta olisi purettava ja sen tilalle tehtävä lautta.
Näsijärven laivaväylän parannustöiden aloittamista ei kiirehditty mutta koska vuosi 1862 oli katovuosi niin hallitus päätti käynnistää työt samana syksynä myöntäen hankkeelle 120 000 markan määrärahan. Ylihallituksen Tampereen piiri valvoi töitä ja paikallisina työnjohtajina olivat insinööriluutnantit C.G. Sanmark ja J. Ullner.
Tarjanneveden ja Vaskiveden välistä vesitieyhteyttä oli alunperin tarkoitus parantaa Visuvedensalmea perkaamalla.
Työn kuluessa kuitenkin tultiin siihen tulokseen, että väylän kannalta olisi edullisinta kaivaa kanava Kaivoskannan niemekkeen poikki. Maaperä muodostui tällä kohdalla löyhästä hiekasta minkä vuoksi kaivuutyötä voitiin tehdä vain vedenpinnan tasolle. Sen jälkeen kanava syvennettiin ruoppaamalla. Kaivoskannan kanavan pituudeksi tuli noin 80 metriä.
Sen pohjaleveys oli 7,5 metriä ja syvyys 1,8 metriä. Ruovesi - Virrat maantietä varten tehtiin kanavan yli nostosilta ja siltavahdille pystytettiin asuin- ja ulkorakennukset.
Perkaustöiden yhteydessä viitoitettiin väylät Tampereelta Virtain Mustanlahden satamaan ja Ruoveden, Kurun sekä Vilppulan kirkoille. Mustanlahden satamasta raivattiin myös uusi tie Virtain kirkolle laivaväylän liittämiseksi Vaasaan johtavaan maantiehen. Työt Näsijärven ja Virtain välillä saatiin päätökseen 29.10.1864.
Laivaliikenne Tampereen ja Visuveden välillä aloitettiin jo vuonna 1863. Kun perkaustyöt valmistuivat niin laivareitti ulotettiin Virtain Mustaanlahteen joka satama sijaitsi noin neljän kilometrin päässä Virtain kirkolta hankaloittaen sen käyttöä.
Lähde: Turkka Myllykylä Suomen kanavien historia.

"Tampereen ja Länsi-Hämeen piirien vanhin ja toistaiseksi myös pitkäaikaisin työntekijä oli Carl Fredrik Widberg, joka otettiin Muroleen kanavan palvelijaksi vuonna 1855 ja Tarjanteen sekä Vaskiveden yhdistäneen Kaivoskannan kanavan siltavartijaksi vuonna 1864. Widbergille myönnettiin 62 vuoden palveluksen jälkeen ero omasta anomuksesta toukokuussa 1917, jolloin hän oli neljää kuukautta vaille 90-vuotias."
Lähde: Jaakko Masonen, Mauno Hänninen; Hämeen tiepiirin historia Kärryteistä tiepolitiikkaan, Tielaitos Hämeen tiepiiri Tampere 1991.

Luotsi ja kanavanvartija K. F. Widbergin ja hänen perheensä muistoa Visuvedeltä.
Lähde: Ahto Luutonen "Aikaisempien aikojen muistoa Ruovedeltä" ISBN 951-99021-3-9

Widberg oli syntynyt Tenholan pitäjässä v. 1827 ja hänen maallinen matkansa päättyi v. 1918.
Uuteen toimipaikkaansa Visuvedelle tultuaan oli Widbergin samalla luotsina toimiessaan asetettava paikoilleen kaikki mustavalkokirjavat tupsupäiset sekä pelkästään valkoiset reimarit, samoin kuin myös laitettava laivareitin vartisilla maarannoilla näkyvät alkuaan numeroidut valkoiset kummelit. Widberg kertoi, kuinka hän, lähtiessään tekemään kummelia Tarjanneveden Pöykkysaaren rantaan, yritti saada Visuvedeltä mukaansa apumiestä. Mutta paikkakuntalaiset, tietäen tämän saaren lapinrauniot hautaraunioiksi, kammoksuivat taikauskoisina siinä määrin saarta, ettei kukaan suostunut lähtemään hänen mukaansa. Widberg joutuikin yksinään tekemään tuon saaren kummelin.
- Muutamat kylän kansakoulukkaat olivat kerran, ohittaessaan kanavankaitsijan asuntoa, jutellessaan tulleet sanoneeksi vieraskielisiä widbergiläisiä loukkaavan sanonnan. He eivät ymmärtäneet varoa, että aidan sisäpuolella pensaikossa oli heidän puheensa kuulija, varsinaisemmin hinaajalaivojen kanavan aukaisemiseen tarkoitettujen merkinantojen kuulostelija. Ilman muuta olisi saattanut luulla koulukkaitten saaneen keskustelujensa kuulijalta suoraa päätä kiukkuisen vastauksen ja ojennuksen. Mutta kuulijalla oli mielessään paljon vuosien varrella patoutunutta sanottavaa. Hän suuntasikin kulkunsa - olikopahan sitten itse Widberg tai hänen poikansa - suoraa päätä kansakoulun opettajatar, neiti Temisevän luokse ojentaakseen opettajaa oppilaitten huonon käyttäytymisen vuoksi, lausuen purevin sanoin: "Me emme olekaan mitään hämäläisiä höllbergejä, vaan me olemme uusmaalaista rotua." Siinä paljastui eristäytymisen pohjimmainen syy, siinä purkautui kaikkea hämäläisyyttä aina pitäjän lastenopetuksesta huolehtineesta lukkari Höllbergistä alkaen asujamistoa halveksuva mielenilmaisu. Se oli senaikaista (1890-luvun) "rotuerottelukiihkoa" heidän omain sanainsa mukaan.
- Kuitenkaan kertomani tapaiset (Ahto Luutonen) widbergiläisten ajoittaiset pahantuulenpuuskaukset eivät täysin kylmentäneet eivätkä rikkoneet vuosikymmenien takaisia heidän ja visukyläläisten välisiä sopuisia suhteita. Sillä kun Widberg vanhuuden heikentämänä 11. päivänä elokuuta v. 1918 kuoli, päättivät kyläläiset osallistua hänen hautaan kantamiseensa. Mutta muistaman mukaan nähtävästi Ylistalon pikkulaivalla mukaan lähtenyt saattoväki jostain syystä myöhästyi ennen kirkonmenojen alkua sovitetusta hautaustoimituksesta. Vainajan kantoivatkin hautaan hänelle vieraat saattomiehet. Vieraaksi hän oli eläessäänkin täällä olonsa tuntenut sillä vaikka asuikin paikkakunnalla 61 vuotta, ei hän silti oppinut kunnolla paikkakunnan kieltä.
Widbergin pitkään jatkuneesta toiminnasta virassaan johtui, että monet paikkakuntalaisten käsitykset kanavankaitsijan toimesta ja sitä työtä suorittaneen henkilön nimestä sotkeutuivat niin, että kun K. E. Mutila jouduttuaan jatkamaan
Widbergin kuoltua tämän virkaa availi kerran kanavaa; sattui eräs syrjäkylän mies kysymään Mutilan rouvalta "Kuinkas kauan Mutila jo on tässä ' viipperinä ' ollutkaan ?"

Arvo Rahola 14.8.1932 "Visuveden laulu" ei jätä myöskään unohduksiin Widbergejä joista hän on riimitellyt;
"Pojat Sannaa kiusoitteli,
Sanna-muori suuttui.
Karkuhun kun selvittiin,
niin - Osmon lakki puuttui.

Viipperin on toteltava
Sanna-muorin sanaa,
muutoin tuvan ympäri
he juoksee peräkanaa.

Juoksuhun kun väsytään
ja tupaan tulee rauha,
alas aseet lasketaan:
avaimet taikka kauha.

Visuvesi, Visuvesi,
mistä löytyis vertaisesi !"

Ruununluotsi

Ruununluotsi Johan Fridolf Gustafsson Kolf (myöh. Korsi)
syntyi torstaina 3.11.1870 Asikkala Hillilä Markkola Niemelä., ja kuoli perjantaina 19.7.1929 Ruovesi Visuvesi, pidemmän aikaa sairastettuaan., hänet haudattiin Ruoveden hautausmaalle sunnuntaina 28.7.1929 klo 9

- valittiin työväenyhdistyksen johtokuntaan ainakin vuosina 1906 - 1907
ja samana ajanjaksona huvitoimikunnassa sekä tilintarkastajain varamies 1906,
myös agitatsionitoimikunnassa, vaalitoimikunnan ja aluetoimikunnan jäsen samoin 1906.
- 25.3.1906 johtokunta valitsi hänet mm. tiedustelemaan oman talon rakennuspalstaa.,
- Hanhon torpparikokouksen edustaja 1906.
- v. 1907 työväenyhdistyksen tilintarkastaja sekä 17.2.1907 yhdistyksen yhteyteen perustetun miesseuran jäsen.

Lähteet:
Visuveden Työväenyhdistys Kehitys ry:n arkisto,
Ruovesi Lehti kirkollisia ilmoituksia 31.7.1929,
Pirkko Pekkarinen 20.5.2003,

Ruununluotsi Johan Fridolf Kolff eli Juho Korsi.,

Iso Manu
Puhuttaessa Kaivoskannan kanavanseudusta, laivarannasta ja laivaliikenteestä, ei sovi unohtaa Iso-Manu nimistä rantamiestä ja tämän vaimoa Reetaa. Se oli siihen aikaan, jolloin matkustajalaivaliikenne oli vilkkaimmillaan ja Tampereen sekä Virtain välillä liikennöi kolmekin matkustajalaivaa niin Visuveden laivarannassa toimi "pasiseerarien passaajana" laivaväen ja myös visuvesiläisten hyvin tuntema Iso-Manu niminen rantamies.
"Manu oli isokokoinen ja kankealiikkeinen mies. Hän oli kotoisin Visuveden kylän syrjäkulmalta, Pahanperän sydänmaalta Ison-Reetan eli Tykki-Reetan poika, entisten raavaankokoisten ruotusotamiesten kookasta sukua. Hänen isästään ei ole varmoja tietoja. Siksi Manu nuorella iällään piirtäessään puumerkkinsä asiapaperiin, kirjoitti merkkinsä alle, että Manu Reetanen. Mutta oli hänellä ollut toisenlainenkin sukunimi, nimittäin Kukkanen joka taas oli käännetty hänen mahdollisesti saamastaan ruotsalaisesta sotilasnimestään Blom. Mutta Manu ei tuosta nimestä tykännyt vaan harmistuneena purnasi, että "kun ne haukkuvat häntä kukkaseksi". Olisiko hän sitten saanut tämän pahoittelun perusteella hienomman ruotsalaisen Eljander-nimen. - Manu palveli nuorena miehenä etupäässä Visuveden kylän eri taloissa renkinä ja sitten otettuaan akan, Reetan, hän pystytti vuonna 1860 Variskankaaseen ensimmäisenä oman pikkumökkinsä Reipakan torpan välittömään läheisyyteen. Kyläläiset rupesivat sitten tätä mökkiä sanomaan Reetalaksi. Sitten vuosien varrella Manun jokakesäiseksi työmaaksi vakiintui matkustajalaivojen eli pasiseerarien palvelu. Manu oli työssään uskollinen, ahkera ja rehellinen vanhan ajan mies. Toisaalta hän oli jossain suhteessa hyvin yksinkertainen mutta painetun tekstin lukutaito hänellä oli hyvä. Kirjoitustaito ja kirjoitetun tekstin lukutaito häneltä puuttui. Manulla oli tapana sanoa " Niin, herrathan sen tietää, jotka kirjoja lukee. Mistäs minä sen tietäisin, tyhmä talonpoikanen tohlo! " (Edellä olevat henkilöhistorialliset tiedot perustuvat Ahto Luutosen aikoinaan tallettamiin tietoihin jotka on julkaistu m.m. kirjassa Aikaisempien aikojen muistoa Ruovedeltä.)

Reetala (Ahto Luutosen kokoelmat)

Emmanuel (Manu) Gretanpoika
Emmanuel (Manu) Gretanpoika oli syntynyt 23.4.1843 ja kastettu 25.4. Pusu Kalliojärvi., sittemmin hän; Manu Eljander toimi vuonna 1906-1907 Visuveden Työväenyhdistyksen järjestysvaliokunnan jäsenenä ja mahdollisesti myöhemminkin mutta tiedot puuttuvat hänenkin osaltaan tunnetuista syistä. - Tilikirjassa Manu esiintyy vielä 28.11.1908 jolloin hän lainasi yhdistykselle rahaa 50 markkaa ja 27.12.1908 lukee tilikirjassa, että M. Eljander, lasi ja ovi 3,25 mk josta voitaneen päätellä hänen lahjoituksensa Työväentalon hyväksi. Sitten helmikuussa 1909 yhdistys maksoi velkansa 50 markkaa takaisin Eljanderille.

LÄHDEAINEISTO:
"Aikaisempien aikojen muistoa Ruovedeltä", Ahto Luutonen,
Ruoveden syntyneiden luettelo VA SSS RUOVESI 4 "mustakirja" 1843 (mf / kortti),
Charta sigillata N:o 2 Kangas Pappersbruks Aktiebolag 1904; Jäsenluettelofolio,
Visuveden Työväenyhdistyksen pöytäkirjat 1906-1907,
Visuveden Työväenyhdistyksen tilikirja 1906-1931,
Arvo Rahola "Visuveden laulu" säveltänyt ja sepittänyt 14.8.1932

"Valmiina Reetalla
on laivan pyykkikoppa.
Manun pilkkomilla puilla
kiehuu miesten soppa.

Visuvesi, Visuvesi,
mistä löytyis vertaisesi !"

Emmanuel (Manu) Gretanpoika eli Iso-Manu

Reetala sijaitsi Variskankaassa (Käpykankaassa).,

Kaivoskannan kanava 9.8.1910

Seuraavaksi on kuva Kaivoskannan kanavasta ja sillasta 9.8.1910.
Kiitokset asianomaisille henkilöille Merenkulkulaitos / keskushallinto., Kanavamuseo ja SYKE.

Kanavan liikenne; (sillanvartija Emil Laine kertoo)

sillanvartija Emil Laine.,

Kaivoskannan kanavasta kulki viime purjehduskautena 1.643 alusta.

(Lähde Ruovesi Lehti n:o 3 - 1937 - 3.)

LIIKENNE VILKASTUNUT EDELLISEEN VUOTEEN VERRATEN.

Saadaksemme tietoja liikenteestä Kaivoskannan kanavalla päättyneenä purjehduskautena, käännyimme sillanvartija E m i l L a i n e e n puoleen.

Minulla on tilasto kaikista aluksista, jotka ovat kanavasta kulkeneet, aloitti hra Laine. - On tarkka aika joka minuutilleen, koska mikin alus on kulkenut ylös tai alas, mutta kun selostus siten paisuisi liian pitkäksi, supistan sanottavani seuraavaan:

Liikenne alkoi toukokuun 7 pnä ja päättyi jouluk. 27 pnä.
- Toukokuussa kulki 133 höyrylaivaa, 78 lotjaa ja 6 moottorialusta eli yhteensä 217 alusta, joista yöaikana 162 alusta.

- Kesäkuussa kulki 190 höyrylaivaa, 119 lotjaa, 5 purjevenettä eli yhteensä 314 alusta, sekä lisäksi 2 tukkipontosta. Yöaikana kulki aluksista 236.

- Heinäkuussa kulki 209 höyrylaivaa, 193 lotjaa, 5 moottorialusta, 2 purjevenettä ja 3 tervahöyryä eli yhteensä 412 alusta, sekä lisäksi 2 tukkipyrästä. Yöaikana kulki 306 alusta.

- Elokuussa kulki 188 höyrylaivaa, 161 lotjaa ja 1 tervahöyry eli yht. 350 alusta, joista yöaikana 216 alusta.

- Syyskuussa kulki 134 höyrylaivaa, 55 lotjaa eli yhteensä 189 alusta, joista yöaikana 84.

- Lokakuussa kulki 60 höyrylaivaa ja 30 lotjaa eli yhteensä 90 alusta, joista yöaikana 42 alusta, sekä 1 tukkipyräs.

- Marraskuussa kulki 32 höyrylaivaa ja 15 lotjaa eli yhteensä 47 alusta, joista yöaikana 16 alusta.

- Joulukuussa kulki 22 höyrylaivaa, joista yöaikana 9.

Koko vuonna kulki 972 höyrylaivaa, 651 lotjaa, 9 moottorialusta, 7 purjevenettä ja 4 tervahöyryä eli yhteensä 1643 alusta, sekä lisäksi 2 tukkipontosta ja 3 tukkipyrästä.

Vuonna 1935 olivat vastaavat luvut 885 höyrylaivaa, 584 lotjaa, 2 moottorialusta, 10 purjevenettä ja 8 tervahöyryä, eli yhteensä 1489 alusta, sekä lisäksi 4 tukkipontosta ja 2 tukkipyrästä.

Liikenne on siis vilkastunut 154 aluksella.

Ohitustien rakentaminen, Kanavan ruoppaus-, oikaisu-, levennys ja uuden sillan rakentaminen;
Kaivoskannan kanavan ruoppaus-, oikaisu-, levennys- ja uuden sillan rakentaminen toteutuivat vuosina 1979 - 1980 jolloin myöskin valmistui uusi Saukkolahden rantaa sivuava tie Virtain suunnasta kanavalle. Tämän tien valmistumisen myötä katosi iät ja ajat kylän keskellä ollut, omaleimainen liikenteelle paha paikka "Karjannotko" Saukkolahden perässä Visuveden koulun maastossa kun uuden ohitustien yli rakennettiin ylityssilta eli "kuivasilta" jota pitkin vanhan tien liikenne sujuu hyvin.

Visuveden kanavan silta työmaan kuvannut Marko Mauranen.

Visuvesi "Saukkolahti" ja kuvassa oikealla vanha rantanäkymä ennen ohitustien rakentamista. (Kuva; Marko Mauranen)

Kantatie rakentuu 3.11.1978

Kaivoskannan kanavan ruoppaustöiden aikaan otettu kuva. (Erkki Järvinen).,

Kaivoskannan kanavan työmaa kuva (Marko Mauranen).,

Kaivoskannan kanavalle johtava vanha maantie ja silta jonka vasemmalla puolen uusi Visuveden kanavan silta on valmistumassa ja liikenteelle avattavaksi. (kuva; Erkki Järvinen)

Kaivoskannan kanavan vanhan sillan nostotyöt 27.5.1980 (kuva; Erkki Järvinen)

s/s Tarjanne Visuveden kanavassa vuonna 1980, suunta Virroille., (Kuva; Marko Mauranen)

Visuvesi "Saukkolahti" ja kuvassa oikealla vanha rantanäkymä ennen ohitustien rakentamista. (Kuva; Marko Mauranen)

Kaivoskannan kanavan ruoppaus-, oikaisu-, levennys- ja uuden sillan rakentaminen toteutuivat vuosina 1979 - 1980 jolloin myös valmistui uusi Saukkolahden rantaa sivuava tie Virtain suunnasta kanavalle. Tämän tien valmistumisen myötä katosi iät ja ajat kylän keskellä ollut, liikenteelle paha paikka "Karjannotko" Saukkolahden perässä Visuveden koulun maastossa kun uuden ohitustien yli rakennettiin ylityssilta eli "kuivasilta" jota pitkin vanhan tien liikenne sujuu kyllä hyvin.

"Karjannotko"

Olisikohan tullut tuon "kuivansillan" suunnittelijoille jonkunlainen virhearvio kun ei silloin osattu ajatella ja ottaa huomioon uudella maantiellä liikkuvien kuljetusten korkeuksia parantuneen tien myötä. Ehkä silloin ei tällaisia korkeita kuljetuksia ollutkaan mutta kauan aikaa jo on ollut havaittavissa miten korkeat kuljetukset joutuvat sokkeloimaan vanhan tien kautta kun eivät mahdu sillan ali ajamaan ja monille on tämä tullut jopa täytenä yllätyksenä ... peruuta siinä sitten montasataa metriä isoa ja korkeata kuljetusta päästäksesi vanhalle tielle josta kaikilla ei näytä olleen siitäkään tietoa etukäteen.

Silta entisen Karjannotkon ylise.,