Hyyry-Jussin kujeita

Rantapusun talossa on aikoinaan ollut isäntänä Hyyry-Jussi, kotoisin Ilmajoelta. Visuveteläisillä oli siihen aikaan paljon kuttuja, jotka tuppasivat pahanteolle Pusunkin isännän viljelysmaille. Silloin Hyyry-Jussi laittoi maantielle portin, etteivät kutut pääsisi talon kohdalle, mutta sitä ei sallittu valtatiellä.

Kerran isäntä sieppasi äkäpäissään erään sarviniekkapukin kiinni, pisti sen sarvista roikkumaan selkä aitaan päin ja ilkamoi vieressä: ”Rannin (merkitsee naapurin) pukki on hypännyt aidan yli ja tarttunut sarvistaan aitaan.” Joku armelias ohikulkija oli pelastanut pukin pälkähästä.

Sama isäntä ammutti kerran Ala-Jarkon vaarin hevosen Silta-Manulla. Hän oli kaikessa viattomuudessaan pyydellyt Manua, että ”mee pelottamahan tuota hevoosta, minä latasin pyssyhyn suoloja”.

Manu meni ja ampui aivan päin hevosta, mutta pyssyssä olikin kova kuti, joka tappoi hevosen. Asiasta sukeutui käräjäjuttu, missä Hyyry-Jussi tappasi ja joutui maksamaan vaarille korvausta. Kun hän myöhemmin muutti Visuvedeltä Hyyrylään ja otti papilta muuttokirjan, oli siihen asia merkitty. Jussi ihmetteli: ”Mitähän tuota Silta-Manun hevoseen ampumista on minun papinkirjaani merkitty?”

Olli

(Aarno Koivisto)

Visuveden Kaiut, 3/1944

Rantapusun pihapiiriä josta navetta on purettu,

Rantapusu (maalaus Teuvo Heinonen 2006)

Juho ja Gustaava

Juho Jaakonpoika syntyi Kurikan Luovankylän Ala-Kaukolan talon torpassa ja hän oli kolmen vuoden ikäinen kun hän vanhempiensa ja sisaruksiensa kanssa muutti 23.5.1827 Ilmajoen Röyskölänkylään Lahti-Röyskön talon Pömbölän torppaan. Vuonna 1848 hänet tavataan 24 v. nuorena miehenä Oja-Röysköstä. Kun hän sitten vuotta myöhemmin 1.10.1849 muutti Virroille sanottiin, että hän oli Latva-Röyskön torppari Johan Jaakonpoika Kenkkilä, entinen Pömpölö.

Juho oli ollut naimisissa (Kks. 531/13 vv. 1849 - 55 Röyskölänkylä) mutta oli saanut eron vaimostaan Serafia Mikintytär Rinta-Nikkolasta (Synt. 15.6.1824 Ilmajoki, Nikkola) , eikä heillä ollut lapsia.

Virroilta Juho Jaakonpoika löytyi Vermaalta josta hän edelleen muutti 29.10.1857 Ruovedelle ja mukana seurasivat nyt vaimo Maria Matintytär, sekä tytär Maria Loviisa.

Huhtikuun 22. päivänä 1857 allekirjoitetusta kauppakirjasta nähdään, että Juha Juhanpoika Rantapusu vaimonsa Ulriika Tuomaantytär Rantapusun suosiolla myy entiselle isännälle Juho Jaakonpojalle, Vermaalle, Rantapusun 7/24 osan manttaalia tilan, josta 1/8 osa on perintöä ja 1/8 osa Kruunun maata. N:0 1 Visuveden kylästä, Ruoveden pitäjän Porin läänin osassa ja Ylä-Satakunnan ylisessä kihlakunnassa, kaikin huoneineen ja maineen, olkoot peltoo, metsää, niittyä, kalavesiä eli muuta mitään eroittamatta joka siihen kuuluu, vanhuudesta on kuulunut eli vastedes voitettaa taitaan, hänen, Juha Jaakonpojan Vermaan, vaimonsa ja perillistensä omistettavaksi, hallittavaksi ja omana pidettäväksi, keskenämme sovittuun hintaan; yksi tuhatta kahdeksan sataa viisikymmentä (1850) ruplaa hopiaa.

Näin tuli Kurikan Luovankylän Ala-Kaukolan talon torpanpojasta Rantapusun isäntä Visuveden kylässä; ehkä yksi huomatuimpia kuten jäljempänä tullaan kertomaan. - - Maria Loviisa, ainoa tytär kuoli 11 vuotiaana joulukuussa 1861 ja Rantapusun emäntä Maria Matintytär kuoli 7. pnä kesäkuuta 1867 Ruoveden kirkonkirjojen mukaan, ja perukirjan mukaan 8.6.1867.

Perukirjassa arvioitiin perintömaa Rantapusu N:0 1. 7/24 manttaalia Visuveden kylässä, Ruoveden pitäjässä ja Turun lääniä 4 000 markan arvoiseksi. Irtaimisto mukaan lukien oli perukirjan loppusumma bruttona 4 306:42 markkaa.

***

Elettiin nälkävuosia joista Ahto Luutonen kirjassaan (Aikaisempien aikojen muistoa Ruovedeltä) Pussi selkään ja Pusulle, kertoo m.m. seuraavaa: " Tarkoittamani emännän elämäntarina vie meidät kovien nälkävuosien 1867 - 68 ajoille............. Niinpä lähti Kalajoen pitäjän tai sen naapuripitäjän Alavieskan erään talon Taava niminen tytärkin jonkun naapuritalon tyttären kera yhdessä etelää kohti taivaltamaan, kerjuupussi selässä kohti tuntemattomia elämän vaiheita .. ....paksun lumen ja kovan pakkasen keskellä elämän ja kuoleman vaiheilla hoippuivat lukemattomat ihmispoloiset, monien nääntyessä matkan varteen.

Ainakin alkumatkallaan yrittivät nämä tytöt jonkinlaisella kehruutyöllä taloissa korvata saamansa ruuan einettä....... lopulta matkallaan monet kovat kokeneina ja surkeudet omin silmin nähneinä he saapuivat monien pitäjien lävitse jalkapatikassa taivaltaneina viimein Visuvedelle ja poikkesivat illan suussa maantien vartiseen hiljattain rakennettuun hyvinvoivan näköiseen Rantapusun taloon yösijaa ja jotain suuhun pantavaa saadakseen.

Talon haltijana oli silloin Pohjanmaalla Kurikassa syntynyt, Virroilta Vermaan tilalta Ruovedelle vuonna 1857 muuttanut, aikaisemmalta nimeltään Juho Vermas niminen rälssi-isäntä. Visuvedelle tultuaan asusti hän aluksi Kukon talon (kestinä), hyyryläisenä kunnes sai ostamansa Rantapusun talon vanhat asuinrakennukset siirretyiksi ja uusituiksi.

Tämä pohjalais- eli hyyry- Jussi oli aikanaan kylässä huomattava maanviljelijä; hän toi Visuvedenkylään ensimmäisenä mm. suoravartisen viikatteen ja ensimmäisenä aloitti viljelyksen jossa tätä työvälinettä ensisijaisesti tarvittiin. Hän nimittäin rupesi kasvattamaan kylvöheinää sivutilallaan Visuselän takana sijaitsevassa Haukilahden torpassa. Sen kaikki pellot lannoitettiin ja kylvettiin tälle uudelle heinäkasville, talon pääasiallinen kesäaikainen karjahuushollikin kun oli täällä.

Tämä pohjalaisisäntä oli jokin aika sitten jäänyt leskeksi ja eleli nyt yksinäisenä isäntämiehenä palvelusväkiensä kera. Taloon saapuneet pussilaiset otti hän hyväntahtoisesti yöksi pirttiinsä jossa arvatenkin oli muitakin kerjäläisiä, ja tarjosi syötäväksi mitä muillekin oli liiennyt. Niin saivat nälkiintyneet kulkijat hetkeksi heittää ehkä lepattavaa elämäntoivoa ylläpitäneen pussinsa pienine eväsaarteineen yöksi pirtin penkille. Mutta aamulla kun mierolaisten piti lähteä ylen raskasta ja masentavaa matkaansa jatkamaan, niin jonkun aikaa juteltuaan ja huomattuaan tytöistä toisen, kookkaan ja vaaleaverisen Taavan rivakan näköiseksi, tarjosi tälle isäntä palvelijan paikkaa talossaan.

Taava pääsi palveluspaikassaan reippaan ja rivakan luonteensa avulla viikko viikolta isännän silmissä ja arvonannossa kohoamaan siksi korkealle, että isäntä lopulta otti hänet vaimokseen. Näin kävi lopulta toteen kuten hyvässä sadussa ainakin, missä prinssi ottaa kerjäläistytön omakseen. Mutta tarina ei vielä pääty tähän, sillä kuten kulkuteillä on myötä jos on vastamäkiäkin, niin samoin myös ihmiselämässä on myötä- ja vastoinkäymisiäkin.

Samalla lailla oli tämän näköjään onnellisesti aloittaneen nuoren vaimon elämässä. Hän oli saanut luonteeltaan huikentelevaisen miehen ja onni kääntyikin pian vaimolle vastaiseksi; nuoren parin elämä oli käynyt riitaiseksi ja jonkin dramaattisen kohtauksen jälkeen vaimo viimein pakeni kotiinsa pohjanmaalle. - - - Mutta kertoman mukaan oikeus tuomitsi isännän hakemaan vaimonsa takaisin Pusulle, emäntä totteli oikeuden päätöstä ja palasi takaisin.
Mutta hän ei tullutkaan taloon enää alistuvaisena entisenä kerjäläisenä, vaan talon avaimet haltuunsa saaneena nasevasti talon valtikkaa hallitsevana valtiaana ja isännänkin käskijänä. Jälkeenpäin näistä asioista keskusteltaessa osattiin tapahtumat lopulta ytimekkäästi sisällyttää kolmeen, neljään sanaan >Pussi selkään ja Pusulle< . "

***

Edellä oleva on siis muistitietoa jonka Ahto Luutonen aikoinaan on tallentanut ja nyt tehdyt myöhemmät selvitykset osoittavat, että tämä muistitieto liittyy todella juuri tähän henkilöön jonka elämänvaiheista tässä kertomuksessa kerrotaan.

Talokkaan tytär Gustaava Antintytär Kangas syntyi 7.4.1845 Alavieskassa ja muutti 29.11.1867 Ruovedelle jonne hänet on kirjattu saapuneeksi 13.12.1867. Alavieskassa annettu muuttotodistus kertoo myös, että Gustaava luki kirjaa sisästä ja ulkoa välttävästi, ymmärsi autuuden opin yksinkertasesti ja oli ollut kinkeriluvussa vuorollaan sekä ollut Herran Pyhällä Ehtoollisella viimeksi 15.9.1867, käytöksessään hän oli kunniallinen ilman moitetta. Myös todistettiin, että hän oli tuolloin avioliittoon vapaa. Lisäksi muuttotodistuksesta selvisi, että häneen oli pantu rokkoa ja ettei hänessä ollut iljettäviä ruumiin vikoja.

Ruoveden rippikirja Visuveden kylän Rantapusun kohdalla 1871 - 1880 kertoo, että Rantapusun isäntä oli Kurikassa 27.4.1824 syntynyt Juha Jaakonpoika ja vaimo Kustaava Antintytär syntynyt 7.4.1845 ja, että heidät oli vihitty 6.7.1867 Alavieskassa. [ Rippikirjan tieto on kuitenkin vihkimisen osalta ristiriitainen (Erkki Järvinen 25.9.2000) ]

Lähtien siitä, että Gustaavan muuttokirjassa on oikeat päivämäärä ja muut tiedot, niin täytyy silloin Ruoveden rippikir- jassa olla virheellinen päivämäärä koskien vihkimisaikaa 6.7.1867 samoin kuin myöskin vihkimispaikka Alavieska ..... sitäpaitsi Juha Jaakonpojan edellinen vaimo kuoli 7.6.1867 joten ei ole uskottavaa että Juha Jaakonpoika olisi vihitty uudelleen hädin tuskin kuukauden kuluttua vaimonsa kuolemasta. [ Alle onkin otettu HisKi -hakuohjelman mukainen tieto vihkimisestä ]

Suomen Sukututkimusseuran Historiakirjat
Ruovesi - vihityt ( HisKi )
Vihkimisaika: 8.3.1868 Pusu Randa-Pusu isäntä leski Johan piika Gustava Pusu Randa-Pusu

***

Ei ole poikkeuksellista, että kirkonkirjoissa kuten muuallakin esiintyy virheellisyyksiä esim. päivämäärissä mutta siitä huolimatta on ilmeistä, että Ahto Luutosen kirjaamassa muistitietoon perustuvassa tarinassa mainittu Taava on juuri tuo Alavieskassa syntynyt talokkaan tytär Gustaava Antintytär Kangas ja tarinassa mainittu pohjalaisisäntä on Kurikassa syntynyt Juha Jaakonpoika joka osti Rantapusun tilan - siinä määrin yksiin nuo tiedot käyvät.

Visuveden kylän Rantapusun Haukilahden torppaa, Visuselän takana asui noihin aikoihin Emanuel Kaaponpoika ja vaimonsa Charlotta. Sitten torppaan tuli vävy Heikki Heikinpoika ja vaimonsa Anna Fredrika Emanuelintytär ja heillä oli neljä lasta. Heidän jälkeensä torppaan muutti Niko Erkinpoika ja vaimonsa Maria Leenantytär ja tässäkin perheessä oli neljä lasta. Heidän jälkeensä torppa on merkitty autioksi. - - - -

Mutta palatkaamme itse Rantapusun isännän ja emännän elämänvaiheisiin....... Kustaava Antintytär oli täyttänyt 28 vuotta ja Juho Jaakonpoika 49 vuotta kun he syyskuun 1. päivänä 1873 tehdyllä kauppakirjalla myivät Rantapusun 7/24 osan perintö manttaalin tilan N:0 1. Visuveden kylässä, Ruoveden pitäjää ja kihlakuntaa 14 000 Suomen markkaa hopeessa Topias Juhonpoika Ilvesniemelle ja tämän vaimolle Ulriika Juhontyttärelle. Ostaja sai talon haltuunsa 1.11.1873 mutta Juho Jaakonpoika sai asua talon huoneissa 1. päivään toukokuuta 1874 saakka.

On jännittävää leikitellä kysymyksellä olisivatko Juho ja Gustaava luovuttaneet Rantapusun maat ja mannut niinkuin sukutarina (Tyyne >Tyyni< Koivunen) kertoo syytinkisopimusta vastaan Juhon sisaren pojalle ja tämän vaimolle joilla oli lapsia. Koska Gustaava ja Juho olivat lapsettomia niin voitaisiin ajatella, että he ovat hyvinkin saattaneet ehdottaa mainitunlaista "kauppaa" jolloin Rantapusu olisi heidän jälkeensä jäänyt Juhon sisaren jälkeläisille, olihan Juho ottanut Ilmajoelta tulleen sisarenpoikansa ja tämän perheen Rantapusulle vuonna 1870 sekä myös nuoremmat sisarenlapset samoihin aikoihin.

Perimätieto kertoo kuinka sisarenpojan vaimo (joka siis olisi ollut Juha Kuhnan vaimo Liisa Latva) oli vastustanut mainittua syytinkisopimusta ja oli nyt sitten miten tahansa tarinan todenperäisyyden kanssa, niin tosiasia on se, että Juho ja Gustaava myivät Rantapusun kuten edellä on kerrottu ja sitten Ruoveden Seurakunnan kirkonkirjojen mukaan Juho muutti vuonna 1874 Kukonpohjan kylän Isotaloon jossa hänet on merkitty itselliseksi. Myydessään Rantapusun maat ja mannut Juho Jaakonpoika sopi kauppakirjassa, että kauppasumma on maksettava hänelle kuuden vuoden kuluessa. Onkin mielenkiintoista, että oltuaan tuon kuusi vuotta itsellisenä Kukonpohjan Isossatalossa johtivat Juho Jaakonpojan jäljet Väärinmajan kylän Hyyrylään.

***

Kun Ahto Luutonen puhui Hyyry-Jussista tarinassaan niin Ruoveden Seurakunnan kirkonkirjat ja Gustaava Antintyttären ja Juho Jaakonpojan perukirjat osoittavat tältäkin osin tarinan ja todellisuuden kytkeytyvän toisiinsa sillä vuodesta 1881 on Juho Jaakonpoika Väärinmajan Hyyrylässä isäntä (bonden) [ vrt. "Hyyry-Jussi" ja "hyyryläinen" itsellinen vv. 1874 - ja sitten myöhemmin "Hyyrylän" isäntä ]

Heidän elämänvaiheistaan sen jälkeiseltä ajalta ei kovin paljon ole kerrottavaa paitsi, että vuonna 1902 maaliskuun 26 päivänä toimitettu pesänkirjoitusasiakirja kertoo, että Ruoveden pitäjän Väärinmajan kylässä on tammikuun 16 päivänä 1902 kuollut talon vanha emäntä Kustaava Antintytär Hyyrylä joka on jättänyt jälkeensä lesken Juha Jaakonpoika Hyyrylän, sekä vainajan veljen Antti Antinpojan Alavieskan pitäjän Alavieskan kylästä, sekä sisaret Kaisa Liisan naimisissa talolliselle Antti Hannulalle Alavieskan pitäjän Alavieskan kylästä, sekä sisar Agata vainajan lapset: poika Antti, Kaapo, Matti ja tytär Aina Alavieskan pitäjän Alavieskan pitäjässä, joista poika Matti ja tytär Aina vielä alaikäisiä ja joitten etua tilaisuudessa valvoi enonsa Antti Antinpoika Kangas samasta pitäjästä, sekä tytär Margareta ollut noin 20 vuotta tietämättömissä

- - - - - -