Wisuweden Nuorisoseuran wuosikertomus 1920-1921

Laatinut Karin Sopanen

Seuran toinen toimintavuosi on päättynyt. Tämä vuosi on merkittävä seuramme aikakirjoissa sen ansiokkaampien joukkoon. Ei silleen, etteikö voitaisi saada enempääkin tehdyksi, vaan siksi, että työsuunnitelma, mikä laadittiin vuositaipaleen alussa on jaksettu täyttää.

Mutta on jaksettu vielä enemmänkin, nimittäin seuramme on saanut tänä vuonna itselleen oman viihtyisän kodin, jonka avarat suojat heti ensi kerran, heinäk. 9-10 p:nä niihin kokonnuttaessa, oli väkeä tupaten täynnä.

Tämä vuosi on kysynyt jäsenien innostusta, mutta sitä on riittänyt. Kun kannetaan ilolla joka korsi kekoon, saadaan paljon aikaan. Seuramme puheenjohtajaksi valittiin viime vuosikokouksessa op. Aarne Koivisto.

Aiemmassa kokouksessa joutui arvan kautta johtokunnasta eroon rouva Selma Kauttu, neiti Anna Ylistalo, maanvilj. Ville Tervala ja rakennusm. A. G. Aimo, joista muut valittiin uudelleen paitsi V. Tervalan kieltäydyttyä hänen tilalleen hra Kalle Jarkko.

opettaja Aarno Koivisto,

Selma Kauttu (o.s. Viitanen)

Johtokunnan jäsenistä on toiminut seuran varapuheenjohtajana talonp. Kalle Jarkko, kirjurina rouva Karin Sopanen, varakirjurina neiti Anna Ylistalo, rahastonhoitajana pankinjohtaja Juho Lahtinen ja kalustonhoitajana rouva Selma Kauttu.

Johtokunnasta ovat nyt erovuorossa opettajatar Emmi Temisevä, rouva Karin Sopanen, pankinjohtaja Juho Lahtinen ja konstaapeli Esko Jarkko.

Ala-osastoja on seuralla ollut: kotiopinto-osasto, johtajana A. Koivisto, muina toimikunnan jäseninä neiti Kaisa Kauttu ja hra J. E. Vastanen; kotiseutututkimusosasto, johtajana rouva Karin Sopanen, jäs. maanviljeliljät Into Raiski ja Ville Tervala; nousevan nuorison kasvatusosasto, johtajana on Emmi Temisevä, jäs. emäntä Emilia Ylistalo ja maanvilj. Hannes Rantapusu; kirjakerho-osasto, joht. hra Kalle Jarkko, jäs. neiti Anna Jokinen ja maanvilj. Oiva Raiski; raittiusjaosto, joht. Hra Juho Lahtinen, jäs. rva Maija Aho ja hra Lauri Ylistalo; käsityö-osasto, jäsenet rva Karin Sopanen ja neidit Hilla Raiski ja Impi Aimo. Laulunohjaana on ollut op. A. Koivisto.

Maija Aho oikealla,

Lauri Ylistalo,

Järjestyslautakuntaan kuuluvat herrat Esko Jarkko, Heikki Maijala ja Kalle Tervala. Paitsi näitä on ollut koko vuoden toiminnassa rakennus- ja arpajaistoimikunnat.

Seuran tilit osoittavat syysk. 1 pnä varoja Smk. _ ja velkoja _ Smk. Kiinteä omaisuus on arvioitu Smk 202.000. Tilintarkastajina ovat olleet kauppias O. E. Kauttu ja konttoristi J. E. Vastanen.

Yleisiä kokouksia on ollut 9 ja 1 ylimääräinen, joista laadittu pöytäkirjaa 75 pykälää, käsittäen 33 sivua. Jäseniä on kokouksissa ollut mukana 50-80, onpa ollut joskus enempikin. Johtokunnan kokouksia on ollut 13 ja on niistä pöytäkirjaa laadittu 59 pykälää.

Toimintalistaa, joka on laadittu kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, on miltei täsmällisesti noudatettu. Kotiopintoluvut suoritettiin kansakoulun jatkokurssien yhteydessä. Opintoaineena oli Ivar Wilskmanin Terveysoppi. Opiskelun aloitti 8 ja tutkinnon suoritti 5 jäsentä.

Nousevalle nuorisolle oli hiihtokilpailut kahdessa sarjassa laskiaisena. Illalla pidetyssä iltamassa suoritti ohjelmaa kasvava polvi ja jaettiin hiihtokilpailupalkintoina kirjallisuutta.

Kotiseututyötä on tehty keräämällä kotiseutumuistoja. Toimikunnan julkaisemaan vapaussotamuistojen kilpailuun ei tullut osanottajia.

Lahjoituksia on saatu. Puutarhuri Ahto Luutonen on lahjoittanut suurehkon kuvakokoelman. Opettaja A. Koivistolta on saatu yli 300 ruovesiläistä sanansutkausta, joista osa Visuveden alkuperää sekä 200 alkuperältään tuntematonta sanantapaa, sääennustuksia toistasataa, puolisensataa taikaa, lauluja, parannustapoja, loruja ym. Vielä on saatu joitain pienempiä kirjoitelmia, kuvia j.m.s asiaankuuluvaa.

 Kotiseutukokoelma käsittää nykyään 16 kpl henkilö- ja ryhmäkuvia, 166 kpl kuvia Visuvedeltä ja muualta Ruovedeltä, 90 sivua kirjoitelmia, kirjan ”Yhtä ja toista Visuvedeltä” kirjoittanut ja lahjoittanut maisteri Into Luutonen, monta sataa paikannimeä, vanhoja pöytäkirjoja ja nuorisoseurain papereita, 1 kpl ”Vähäisiä kirjoitelmia”, ”Ruoveden” näytenumerot ja ”Kotiseutututkimuksen opas”. Mainittava on vielä sanomalehtileikkeet Ruoveden asioista v. 1915-1921, joita leikkeitä on liimattu 53 sivua jotka on lahjoittanut herra Ahto Luutonen.

Kirjakerhossa on ollut 30 jäsentä 10 mk:n jäsenmaksulla. Kerholla on 27 kpl kirjoja, jotka on ostettu jäsenmaksuilla kertyneillä varoilla.

Raittiustoimikunta on alustanut yhden keskustelukysymyksen.

Laulukuorossa, joka on sekakuoro, on 24 jäsentä. Laulettu on hengellisiä, isänmaallisia, kansanlauluja ym. Iltamissa ja kokouksissa on esitetty kuoro- sekä yksiäänistä laulua. Erikoisen huomion on yksiääninen laulu saanut ompeluseurassa.

Käsityöjaosto l. Ompeluseura on kokoontunut talviaikana joka tiistai ja on osanottajia ollut 35-50 nais- ja miesjäsentä. Työt tehtiin arpajaisvoitoiksi.

Seuralehteä ”Wisuveden Kaiut” on ilmestynyt 8 numeroa. Pyrkijää on levitetty 23 vuosikertaa.

Seura on ollut edustettuna Hämeen Nuorisoseurain Liiton vuosikokouksessa Lempäälässä tammik. 16 pnä, edustajana hra Kalle Jarkko sekä Suomen Nuorisoliiton vuosikokouksessa Jyväskylässä kesäk. 16-19 pnä, edustajana op. Aarne Koivisto.

Yleisiä iltamia on ollu 6, perheiltamia on ollut 4, retkiä; rekiretki Mustajärven Peltolaan ja laivaretki Tulijokeen. Kesäk. 2 pnä oli seuran rakennuksella harjan- ja lipunnostajaiset. 

Ohjelma on näissä tilaisuuksissa pyritty saamaan monipuoliseksi hyväksi ottaen huomioon myös kasvatuspuoli. Paitsi laulua on pidetty 6 esitelmää, 21 puhetta, näytelmäkappaleita on esitetty 8, lausuttu runoja, kertomuksia luettu, kuvaelmia, vuorokeskusteluja, kansantanhuja ym. esitetty. Kokouksissa ei ole tanssittu, mutta seura- ja istumaleikit ovat olleet iloa ylentämässä. Ohjelman suorituksessa on noudatettu täydellistä työnjakoa.

Seuran jäsenten keskuudessa oli ollut vireillä halu toimeenpanna ”pikkumiljoona- arpajaiset”. Viime vuosikokouksessa annettiin johtokunnan tehtäväksi luvan hankkiminen arpajaisten pitoon. Asianomaisten valmistelujen jälkeen alkoi arpajaistoimikunta lähetellä ennakkoarpavihkoja ympäri Hämeen nuorisoseuroille ja eri henkilöille. Ne eivät palanneet kaikki myytyinä. Heinäk. 9 ja 10 pnä oli arpajaisjuhla, jossa kaupattiin arpoja. Voittokokoelma oli asetettu yleisön nähtäväksi. Juhlain ohjelmansuorittajina oli vieraita puhujina maanviljelijä H. Kalistaja ja opettaja Väinö Nieminen. Laulajatar Toini Raholan konsertti oli lisäämässä tilaisuuksien lukua. Myöskin hän esitti laulua juhlailtamassa, hänen säestäjänsä, hra Oiva Talvitie pianonsoittoa yksin ja hra Jaakko Raholan kanssa yhdessä. Juhlaväkeä oli harvinaisen paljon läheltä ja kaukaa. Höyrylaivat Pohjola ja Visuvesi oli järjestetty kuljettamaan sitä pois.

Puhdas tulo arpajaisista ja kesäjuhlista oli on yli 17.000 markkaa rahaa ja n. 2.500 markan arvosta tavaraa.

Suurin saavutus vuoden varrella on seuran oma talo. Talon tontin lahjoitti maanviljelijä Hugo Alastalo ja piirrustukset rakennusmestri A. G. Aimo. Rakennustoimikuntaan ovat kuuluneet maanviljelijät Antti Ylä-Jarkko, Antti Ylistalo, Hugo Alastalo, Into Raiski, ja Kalle Jarkko, sekä rakennusmestari A. G. Aimo. Talon veskikattoon rakensi rakennuttaja Matti Aimo. Rakennustoimikunta on kiitettävällä tarmolla työn vienyt päätökseen ja varmaan saanut liian kerran korvallistaan raapasta, sillä seura ei ole ollut mikään rahapajan isäntä. Seura on saanut taloonsa runsaita lahjoituksia ja talkoita,joita on paljon pidetty, on aina muistettu. Jos ei olisi ollut loppumatonta innostusta talon hyväksi, ei rakennustyö olisi 3 kuukaudessa, joutunut kuin hyvään alkuun, mutta nyt se valmistui tässä ajassa.

Tämän toimintavuoden loppuessa lopettaa seura vieraisilla käyntinsä. Kaikki seuramme kokoukset, ovat ne olleet mitä laatua tahansa, on pidetty kylän eri taloissa. Monesti, ehkä toisista liiankin monasti olemme olleet juhlarauhaa häiritsemässä valmisteluissa ym. touhuissa. Kiitollisena seura muistaa sitä auliutta, millä sen on saanut tarvittaessa suojan itselleen.

 Tämän lopetan seuran tunnuslauseella: ”Ole toverillinen! Luo nuorisoseurakoti onnelliseksi!” Nuorisoseuratyö kaipaa työntekijöitä, jotja ovat toverillisia, jotka tahtovat ymmärtää toinen toisiansa sekä henkilöitä, jotka pyrkivät tekemään käsikädessä työtä kaikkien yhteiseksi onneksi. Mitkään itsekkäät pyyteet ja vaikutimet eivät saa tulla kysymykseen nuorisoseuratyön alalla. Työtä on tehtävä yhdessä yksin mielin. Silloin vasta me luomme tosi toverillisen seuraelämän.

Visuveden Nuorisoseuran Urheilijat

Visuveden Nuorisoseura päätti kokouksessaan keväällä 1923 hankkia urheilukentän seuran käyttöön. Nuorisoseuran tontti oli kunnolliselle urheilukentälle liian ahdas ja kentän hankintaa lähiympäristöstä valmistelemaan valittiin toimikunta, johon kuuluivat neiti Kaisa Kauttu, maanviljelijät Kalle Jarkko, Kalle Kangaspusu, Hannes Rantapusu ja Lauri Ylistalo. Sopivaa paikkaa kentälle ei ilmeisesti tuolloin löytynyt ja asia hautautui seitsemäksi vuodeksi.

Helmikuun 20. päivänä 1930 pidettiin nuorisoseurantalossa Visuveden Nuorisoseuran Urheiluosaston perustava kokous. Saapuvilla olivat Aarno Koivisto, Anna Koivisto, Saimi Kankkunen, Aabel Pesonen, Otto Pesonen, Olavi Pesonen, Kalle Jarkko, Heikki Lautala, Manu Viitasalo, Osmo Palonen, V. Palonen, Kauko Kauttu, Erkki Palonen, Aarne Takala, Oili Mäkinen, Kosti Nurminen ja Armas Viitamäki. Puheenjohtajaksi kokoukseen valittiin Aarno Koivisto ja sihteeriksi Kosti Nurminen.

Perustettava seura päätettiin perustaa Visuveden Nuosrisoseuran ala-osastoksi ja sen nimeksi annettiin yksimielisesti Visuveden Nuorisoseuran Urheilijat. Uudelle
seuralle hyväksyttiin säännöt Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton lähettämästä sääntöehdotuksesta pienin muutoksin. Jäsenmaksuksi sovittiin 10 markkaa vuodelle 1930. Alle seitsemäntoistavuotiailta ei jäsenmaksua peritty.

Urheiluseuran ensimmäiseen johtokuntaan tulivat valituiksi Kalle Jarkko, Kalle Tervala, Kosti Nurminen, Heikki Lautala ja Lauri Ylistalo. Puheenjohtajaksi valittiin Kalle Tervala ja sihteeriksi Kosti Nurminen. Tilintarkastajiksi Hugo Alastalo ja Manu Viitasalo. Harjoitusten ohjaajaksi valittiin Heikki Lautala.

Näin oli Visuveden Nuorisoseuralle saatu oma urheiluseura, jonka nimissä seuran omat nuoret saattoivat kilpailla. Aikaisemmin seuran urheilijat olivat kuuluneet Ruoveden Ryske-nimiseen urheiluseuraan omana alaosastonaan..
Lokakuussa 1930 seura liittyi SVUL:n hiihto- sekä urheilujaostoon. Lokakuun kokouksessa päätettiin seuralle tilata voimistelurenkaat ehdolla, että Nuorisoseura myöntää luvan niiden laittamisesta talolleen. Sisävoimistelu päätettiin aloittaa heti ja ensimmäiseksi harjoitusillaksi sovittiin marraskuun 4. päivä. Seurantalon harjoituspäälliköksi valittiin Manu Viitasalo. Vielä päätettiin tilata seuran sihteerin nimellä vuodeksi 1931 Urheilulehti, joka on kaikkien jäsenien nähtävänä hänen luonaan.

Lumien tultua päätettiin aloittaa hiihtokilpailujen järjestäminen. Seuran suurimmaksi tapahtumaksi muodostuikin sitten vuosittain järjestettävät kaikille avoimet Visuveden hiihdot kiertopalkintoineen.

Seuran urheilukenttä ongelma ratkesi marraskuun 27 päivänä 1931, kun seura sai lahjoituksena tontin urheulukenttää varten Elis Lahtiselta ja Lauri Ylistalolta.
Tontti sijaitsi Rantapusun ja Kujalan välisellä alueella. Kentän tasaustalkoot aloitettiin välittömästi joulukuun alussa. Talkoita jatkettiin joulukuun 21. päivään saakka, jolloin talkootunteja oli kertynyt seuraavasti: Naisten työtunteja 90, miesten työtunteja 3560, hevostyötunteja 167 ja aterioita 307. Lumien sulettua keväällä 1932 jatkettiin kentän tasausta ja raivaamista. Kentälle oli tarkoitus rakentaa 250 metrin mittainen juoksurata, sekä 100 metrin mittainen suora rata. Juoksuradan pohja saatiin paikalle kaivetuksi, mutta työt edistyivät kuitenkin hitaasti varojen puutteen vuoksi ja kentän rakentamisen rahoitus olikin pääasiassa pienten lahjoitusten varassa.

1940-luvulle tultaessa heräsi toivo saada Visuvedelle oma kunnallinen urheilukenttä, joten mielenkiinto oman urheilukentän rakentamisesta valmiiksi sammui jäsenistön keskuudessa. Kunnallisen urheilukentän saaminen viivästyi kuitenkin vielä ja se saatiin kylään vasta 50-luvun puolivälissä.

Nuorisoseuran kenttäalue on edelleen Visuveden Nuorisoseuran omistuksessa, nyt jo kuitenkin metsittyneenä. Tarkka tutkija saattaa edelleen nähdä paikalla 30-luvun alkupuolella kaivettuja pätkiä juoksuradanpohjasta. Osa tontista jäi maantien oikaisun alle vuonna 1978.

50- vuotishistoriikki (Erkki Mauranen)

Visuveden Nuorisoseuran 50-vuotistaipaleelta.

Nuorisoseuran perustaminen

Visuveden Nuorisoseuran perustaminen 50 vuotta sitten ei ollut mikään sattuman oikku, vaan sitä on pidettävä määrätynsuuntaisen kehityksen tuloksena. Aatteelliselta pohjalta virinnyt toimenpide kodin ja nuorison kehittämiseksi, sekä osaksi poliittinen keihitys, loivat puitteet nuorisoseuran perustamiselle.

Seuran syntymälle on olemassa myös historiallista ja kansallista taustaa ns. ”Visukylän” vanhojen kansanjuhlien muodossa. Nämä kansanjuhlat joita tiedetään vietetyn ainakin vuodesta 1879 lähtien ensimmäisen kerran Kaivoksen kentällä puheineen, torvisoittoineen ja kilpailuineen, palvelivat aluksi kylässä oleskelevien ruotsinkielisten asukkaiden tarkoitusperiä. Myöhemmin juhlat saivat kuitenkin suomalaisuuden tunnusvärin ja juhlia vietettiin vuoronperään Alastalossa, Kaivoksessa ja Ylistalossa.

Nykyisellä nuorisoseurallakin on ollut kylässä edeltäjänä Karl Henrik Aron johdolla toiminut ns. Hartikaisen nuorisoseura, jonka toimiaika jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Osa kyläläisistä, 37 henkilöä, on ollut myös jäseninä vuonna 1883 perustetussa Ruoveden Nuorisoseurassa, jonka toiminta kuitenkin päättyi jo vuonna 1891. Seura ehti pitää kokouksiaan myös Visuvedellä.Kaivoksen talossa keskusteltiin mm. vuonna 1884 raittiusasiasta ja esitettiin toivomus, että alaikäisille ei tarjoiltaisi ollenkaan päihdyttäviä juomia. Kaivoksen silloinen isäntä lautamies Kaapo Kaaponpoika Kaivos lupasi juhlallisesti omalta osaltaan olla tarjoamatta viinaa 18 vuotta nuoremmille henkilöille.

Ennen nuorisoseuran perustamista vietettiin Visuvedellä myös ns.nuorsuomalaisten iltamia. Kansanhuvien tuotto käytettiin myöhemmin lainakirjaston perustamiseen, joka tapahtui vuonna 1872.

Kansakoulun perustaminen vuonna 1891 vaati jälleen oma-aloitteisuutta. Koulun vuoksi tehtiin anomuksia ja valituksia aina senaattiin saakka onnistumatta. Koulu kuitenkin perustettiin, opettaja palkattiin ja koulu aloitti toimintansa lokakuun 1. päivänä 1891.

Edellä mainitut tapahtumat johtivat tavallaan itsestään nuorisoseuran perustamiseen Kangaspusun talossa marraskuun 1. päivänä 1919. Perustavassa kokouksessa oli läsnä noin 50 henkilöä. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin opettaja Artturi Rinne, joka ehti toimia seuran ensimmäisenä esimiehenä vajaan kaksi vuotta. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin maanviljelijä Antti Ylistalo, kauppias Antti Sopanen ja rouva Iina Mutilan ehdotuksen perusteella seuraavat henkilöt: rouva Karin Sopanen, joka toimi useita vuosia seuran sihteerinä, opettajatar Emmi Temisevä, rouva Selma Kauttu, neiti Anna Ylistalo, pankinjohtaja Juho Lahtinen, maanviljelijä Ville (Vilho) Tervala, rakennusmestari A.G. Aimo ja vääpeli Esko Jarkko. Seuraavana päivänä seuran perustamisasiakirjat lähetettiin sosiaalihallitukseen vahvistettavaksi, kuten siihen aikaan oli tapana. Asioilla tuntui olevan kiire.

Talon rakentaminen

Seuratoiminnan päästyä heti hyvään vauhtiin, tehtiin jo toisen toimintavuoden aikana vuonna 1920 päätös oman talon rakentamisesta. ”Joukolla talkooseen, että paikkakunta pääsee yleisen seurantalon puutteesta”, kehoittivat asiakirjat tuolloin. Opettaja Rinne kirjoitti vuonna 1920 voimakassävyisen vetoomuksen oman talon rakentamiseksi, olipa hän hahmotellut talon muotoakin jo niin pitkälle että se oli piirrustettuna kyläläisille osoitetun kansalaisadressin kanteen. Näin hän kirjoitti:

”Kansalaiset. Viimevuonna perustettiin tänne taas nuorisoseuram, mutta mitä on nuorisoseura ilman omaa taloa? Seuratyö laimenee, ellei ole seurataloa paikkakunnalla. Siis talo on saatava. Teihin, maanviljelijät, me etupäässä vetoamme. Teiltä tällaiset harrastukset ovat ennenkin saaneet suurimman kannatuksen. Teidän metsissänne humisee honkia ja ennenkaikkea Teillä on ja tulee olla uhrautuvaisuutta. Keskiaukeaman listalle voitte merkitä lahjoituksena sen verran, että saatte ”kiusaajan” luotanne, mutta jos tahdotte, että yhteiskunta, edistys ja rauha säilyvät, merkitsette sellaisen lahjan, että tohditte tunnustaa sen vaikka presidentille. Kun talomme kohoaa upeana, huudahtaa matkustaja kulkiessaan sen ohi: ”On niitä miehiä Visuvedelläkin!”

Tämä vetoomus auttoi asian reippaasti liikkeelle. 31 lahjoittajaa antoi rahaa 6581 markkaa, vajaa 100 rakennushirttä, takstoolipuita, talon piirrustukset, päretitä, ankkurirautoja jne. Rakennusaineita ryhdytttiin keräämään maanviljelijä Hugo Alastalon lahjoittamalle tontille. Rakennusrahaston kartuttamiseksi anottiin Hämeen läänin maaherralta arvanmyyntilupia 1920-26 välisenä aikana 4 kertaa. Markan hintaisia arpoja myytiin kaikkiaan 47 000 kappaletta. Voittoina oli huvilan piirrustuksia, eläimiä, huonekaluja, käsitöitä jne.

Taloa ryhdyttiin rakentamaan rakennusmestari A.G. Aimon piirrustusten mukaan ja työn otti suoritettavakseen Matti Aimo 21 500 markan urakkasummasta. Oma talo valmistui vesikattoon kolmessa kuukaudessa 9.-10.7 1921 pidettyihin kesäjuhliin mennessä.

Taloa on sittemmin korjailtu ja laajennettu useita kertoja. Huomattavin muutos tapahtui vuonna 1942, jolloin salia jatkettiin elokuvatoiminnan aloittamiseksi. Samalla uusittiin myös sähkö- ja lämmityslaitteet. 99 000 markkaa maksaneilla koneilla esitettiin ensimmäisenä elokuvana ”Kulkurin valssi”. Elokuvatoiminnasta ei seuralle tullut mitään kultakaivosta, sillä elokuvien vuokraus- ja rahtikustannukset muodostuivat varsin suuriksi.

Viimeisin uudistus on toteuttettu tänä vuonna ja tarpeen vaatiessa johtokunta on käsitykseni mukaan valmis jatkamaan aloitettuun suuntaan, mikäli siihen ilmenee tarvetta. Saattaapa kehitys johtaa vielä elokuvankin renesanssiin ja siitä aiheutuviin muutoksiin.

Kulttuuritoiminta

Visuveden Nuorisoseura on suorittanut perustamisestaan lähtien erittäin voimaperäistä kulttuurityötä tämän kylän ja koko pitäjän puitteissa, Monitahoisesta kulttuuritoiminnasta voidaan luettelonomaisesti manita vaikkapa vain muutamia esimerkkejä. 41 Visuveden juhlat, satoja näytelmäesityksiä, opintokerhotoiminta, seuralehden julkaiseminen, moipuolinen kotiseututyö ja vanhan muistitiedon tallentaminen, urheilutoiminta jne.

Huomattavimman työn seura on suorittanut nimenomaan Visuveden juhlien järjestäjänä. Nämä juhlat satoine näytelmineen ja kuvaelmineen ovat jo yksistään niin mittava saavutus, että sellaista ei liene suoritettu monessakaan tämän valtakunnan nuorisoseurassa. 

Vuonna 1930 oli jo esitetty 111 näytelmää ja kokonaismäärä lienee n. 250 tetteriesitystä tässä talossa, eripuolilla pitäjää ja pitäjän rajojen ulkopuolella. Näytelmäharrastuksen vankan pohjan loivat ns. kesävierasteatterilaiset, jotka ohjasivat ja näyttelivät muiden mukana kymmeniä vuosia. Elsa ja Kaarlo Aarni, Eine Laine ja Yrjö Tuominen, William Räisänen vain muutamia aikajärjestyksessä mainitakseni, ovat vierailleet tämän talon parrasvaloissa.

Juhlien onnistumisesta vastasivat kyläläiset koko seuran sielun, opettaja Aarno Koiviston johdolla. Aarno Koivisto toimi seuran esimiehenä niin tarmokkaasti ja esimerkillisesti, että voidaan hyvin sanoa hänen toimikauttaan seuran historian kulta-ajaksi. Tetteriharrastus valtasi myösseuran oman väen. Jäsenet kouliintuivat ammattinäyttelijöiden mukana taitaviksi ja innokkaiksi esiintyjiksi.

Tästä johtuu, että seurateatteri pystyi toimimaan 1960-luvun puoliväliin saakka, tosin kaksi viimeistä vuotta kulki jo Teatterikesän nimellä. Anna Koivisto, Mikko Maijala, Kalle Tervala ja monet, monet muut täälläkin mukana olevat ovat olleet tetterintekijöinä ”parhaimpina” vuosinaan. Unohtaa ei sovi myöskään Lauri Ylistaloa, joka järjestäjänä ja lavastajana loi ne puitteet, joissa seura on niittänyt kunniakkaimmat laakerinsa.

Mikä sitten tappoi seurateatterin Visuvedeltä? Oliko se televisio vai harrastuksen puute? Oliko se kyllästyminen vai ohjaajapula, vaiko kaikki nämä yhdessä? Vosimme esittää monia muitakin olettamuksia, mutta tuskin pääsisimme asiasta yksimielisyyteen. Tähän on kuitenkin tultu. Mitä tästä eteenpäin? Nuorisoseuratyö eilen, ei enää sovi nyky-yhteiskunnan piirrustuksiin. Tänään ja huomenna määräävät toiset tekijät nuorisoseurojen toiminnan jatkumisen. Elämme tekniikan yhteiskunnassa, joka on unohtamassa ihmisen ja hänen kuntonsa. Olisiko jotain tehtävissä vatsan ympärysmitan pienentämiseksi?

Musiikilla on aina ollut vahva jalansija kesäjuhlissa. Ohjelmaan on usein liittynyt iltapäiväkonsertti. Monet kuuluisat muusikot ovat olleet tekemässä juhkia tunnetuksi. Professori Timo Mikkilä, taiteilijat Eino Selin, Pekka Kari, Arno Salmela ja Tuomas Haapanen, oopperalaulajat Väinö Sola, Yrjö Ikonen ja laulajatar Alma Kuula ovat muutamia mainitakseni, konsertoineet kesäjuhlissa. Unohtaa ei sovi myöskään Sirkka Koskenalaa ja Heimo Koivistoa.

Seuran jäsenistön puitteissa on myös musiikilla aina ollut kannattajansa. Koiviston aikana kaikki kokoukset aloitettiin laulamalla ja laulamista jatkettiin kokouksen aikana moneen otteeseen. Sekakuoro oli myös Koiviston käsissä ja satoja lauluja lienee näiltä ajoilta jäänyt soimaan kuorolaisten korviin vanhasta hyvästä ajasta.

Arvo Raholan osuus säveltäjänä ja kuoromiehenä oli tuolloin musisoivan seuran toiminnassa huomattava.Saukkola-kvartetti ja Raholan johtama sekakuoro esiintyivät usein seuran tilaisuuksissa. Esimerkkinä edellisistä on aikoinaan tallennettu muutamia esityksiä nauhalle.

Seuralla oli myös oma torvisoittokunta, joka välillä sammahti. Mutta harjoittelu aloitettiin uudestaan, kun oli saatu kuntoon. Soittokunnan johtajana toimi aluksi Ilmari Lahtinen ja sittemmin opettaja Kustaa Oskari Sara. Torvimiehet esiintyivät ensikerran vapunpäivänä 1929 ja mukana olivat Es-kornetti Antti Alastalo, Matti Myllyaho, Aarne Takala. B-kornetti Hugo Alastalo, Osmo Peltonen, Aapeli Hintikka, Jaakko Sara. Altto Kyösti Sara, tenori Aarne Koivisto, baritoni Ilmari Lahtinen ja basso Lauri Ylistalo. Myllyahon Matin soittokuntaan päsemisen ehtona oli, että isä ostaa pojalle torven.

Kotiseututyön saralta mainittakoon seuralehti ”Visuveden Kaiut” , joka ilmestyi kuukausittain jäsenten toimittamana. Lehti sisälsi vapaamuotoisia kirjoituksia, runoja, sananparsia, kertomuksia ja juttuja. Usein kosketeltiin kirjoituksissa kyläyhteisön tapahtumia ja ihmisiä. Kotiseutututkimuksen suorittajana on tässä yhteydessä erikoisesti mainittava seuran monivuotinen sihteeri, puutarhuri Ahto Luutonen, joka on kerännyt Visuvedeltä ja koko pitäjästä valtavan määrän kotiseututietoutta. Keräyksen tulokset on myös julkaistu paikallislehden ja seuralehden välityksellä.

Arjen askareet

Vuosittain huipentui seuratoiminta heinäkuussa vietettyihin kesäjuhliin, mutta koko seuran toiminta-ajan ovat useat traditiot olleet säännöllisiä. Jäsenet kokoontuivat kuukausittain omalle talolle tai johonkin maataloon pitämään kuukausikokousta.

Tavallisesti oli aina mukana 40-50 jäsentä ja tilaisuuksista näyttää muodostuneen hauskoja yhdessä vietettyjä illanistujaisia.

Asioiden hoitamiseksi asetettiin kokouksissa runsaasti erilaisia toimikuntia iltamien ja juhlien järjestämiseksi. Joskus nimettiin 11 toimikuntaakin, joka osoittaa monipuolista harrastusta seuratyön alalla. Käsittääkseni toimikunnat eivät olleet nimellisiä, kuten nykyaikana saattaa olla, vaan jokainen hoiti tehtävänsä. Siitä piti Koivisto kyllä huolen.

Usein teroitettiin juuri täsmällisyyttä asioiden hoidossa ja kokouksiin saapumisessa. Erikoisuutena moninaisista toimikunnista mainittakoon aprilliperheiltamatoimikunta, jonka tehtävänä oli aprillipäivän kunniaksi järjestää iltama. Kukapa meistä nykyajan kiireisistä ihmisistä viitsisi ruveta järjestämään aprillijuhlaa. Jos joku tällaisen järjestäisi, voisimme ehkä osallistua, nykyajan termiä käyttääkseni.

Erikoista oli sekin, että aina 1950-luvulle saakka järjestettiin kaikkina merkki- ja juhlapäivinä kokous tai iltama, jossa jollain tavalla käsiteltiin päivän aihetta. Kansalliset merkkipäivät ja merkkimiehet tulivat tunnetuksi näiden tilaisuuksien yhteydessä jäsenistön keskuudessa.Topelius, Eino Leino, Snellman, Cygnaeus, Kalevala jakirkolliset juhlapäivät antoivat juhlan aiheen.

Uskontoa ja raittiutta ei myöskään unohdettu. Raittiusasian käytännöllinen hoitaminen tuotti seuralle suuria hankaluuksia, koska tuolloin asetukset vaativat, että seuratalojen yhteydessä pitää olla putka juopuneiden säilyttämiseksi. Pitäjän vallesmanni joutui viran puolesta useita kertoja kehoittamaan putkan rakentamisasiassa johtokuntaa. Tämä teki parhaansa ja etsi putkan milloin mstäkin.

Vuonna 1929 tuli tiukka vaatimus ja johtokunta oli pakotettu ryhtymään toimenpiteisiin. Päätettiin tehdä yhteinen putka työvöenyhdistyksen kanssa, mutta asia raukesi. Tämän jälkeen päätettiin että jos juopuneita tavataan, tungetaan ne väliaikaiseen putkaan.

Putkan virkaa hoiti tuolloin Alastalon riihi. Riihi ei tyydyttänyt nimismiestä ja niinpä 1934 päätettiin rakentaa sauna ja putka saman katon alle.

Aikaisemmin oli myös sovittu lopetettavaksi ns. ”rääppiäistanssit”, jotka usein aiheuttivat putkan tarpeen. Putkan rakentamisessakin oli lähinnä kysymys rahasta, jota ei tuolloin hennottu sijoittaa tuottamattomaan yritykseen. Raha on aina ollut johtokunnalla huolen aiheena ja nykyinenkin johtokunta on saanut painiskella saman asian kimpussa.

Näyttää siltä että viihdytettäviä on aina ollut ja tulee olemaan, mutta viihdyttäjillä on huoli talouden ylläpitämisestä. Rahatilanteen vaikeutta olkoon esittämässä eräs yksityiskohta vuodelta 1932, jolloin päätettiin ettei sähköä käytetä kalleuden vuoksi muulloin kuin juhlavimmissa tilaisuuksissa polttamalla kahta lamppua näyttämön molemmin puolin. Muulloin oli tyydyttävä öljytuikkuihin.

Alkuaikoina suosiossa näyättävät olleen rekiretket, joita tehtiin lähiseudun taloihin. Perillä suoritettiin ohjelmaa ja käsiteltiin viralliset asiat. Kunnon kohentamiseksi kokousmatkat hiihdettiin joskus leikkisän kilvan merkeissä mm. Huilahteen ja Laakaan mentäessä. Palkinnotkin jaettiin sattumanvaraisesti, joskus jopa loppupäästä lukien.

Iltamaretket naapurikyliin ja -pitäjiin olivat jokavuotinen tapaus useita kertoja työkauden aikana. Päiväkirjat kertovat mm. käydyn ainakin Pourussa, jossa toimi myös jonkinlainen ala-osasto, Pihlajalahdella, Muroleessa, Vaskivedellä, Virroilla, Alavudella, Pohjaslahdella,Kurussa, Ähtärissä,Vilppulassa jne. Vierailupaikkakunnalla esitettiin tavallisesti näytelmä ja lopuksi tanssittiin.

Ehkä edellisestä johtuen Visuveden Nuorisoseuran aloitteesta perustettiin 9.3.1930 Visuvedellä Ruoveden Nuorisoseurapiiri, johon kuuluivat Monoskylän, Pihlajalahden, Muroleen, Kurun, Kekkosen, Tuuhosen, Killinkosken, Pohjaslahden ja Visuveden nuorisoseurat. Ilmeisesti toiminta ei päässyt odotetulla tavalla vauhtiin, koska samantapainen nuorisoseurapiiri perustettiin uudestaan 7.11. 1937 Muroleen-Kekkosen Nuorisoseuran talossa. Tämä piiri toimi mm. järjestämällä vuosittain yhteiset talvikisat, joissa Visuveden Nuorisoseuran joukkue vei useita mestaruuksia.

Piirin toiminta päättyi kuitenkin sotavuosien aikana 25.3.1941, jolloin mm. Visuveden Nuorisoseura ei voinut liikennevaikeuksista johtuen lähettää joukkuetta kilpailuun.

Urheilutoiminta

Nuorisseuran toiminnassa on myös huomioitu liikuntakasvatus ja kilpaurheilu jäsenistön keskuudessa. Erityisesti hiihto oli 1930-luvulla suosittua. Kukonkylän Lautalan ja Tervalan veljekset ottivat mittaa toisistaan kokousmatkoilla ja muista seuran hiihtomestaruuskilpailuissa. Kalle Lautalan tulos vuonna 1929 15 km:llä 57.06 oli tuolloin hiihtoasiantuntijoidenkin mielestä kansainvälistä luokkaa.

Koivisto toteaa päiväkirjassaan, että heillä oli myös otollinen tilaisuus harjoitteluun seurantalomamatkoillaan ja ihmekös tuo, jos menivät niin kovaa. 20.2.1930 perustettiin Visuveden Nuorisoseuran Urheilijat seuran alaosastoksi, jolle vahvistettiin säännöt.

Aikaisemmin seuran urheilijat olivat kuuluneet nimelliseen Ruoveden Ryske-nimiseen urheiluseuraan alaosastona. Urheilijat toimivat itsenäisesti järjestäen enimmäkseenhiihtokilpailuja, joskin yleisurheilun aloittamiseksi ryhdyttiin puuhaamaan omaa urheilukenttää.Kenttä ei koskaan saatu kuitenkaan valmiiksi.

Hiihdossa kilpailtiin vuosittain arvokkaista kiertopalkinnoista, joista mainittakoon prismakiikari, neljä arvokasta taulua ja ikämiehillä harjakotelo. Palkintoihin piti saada kolme peräkkäistä kiinnitystä ennekuin ne heltisivät hiihtäjän kaappiin. Vuonna 1930 Kalle Lautala vei palkinnoista ensimmäisen ns. Viklundin pokaalin.

Talven suurtapaus oli Visuveden hiihdot, jotka olivat avoimet kaikille. Voimisteluillat naisille ja miehille olivat ohjelmassa samoin kuin painikin. Urheilijoiden ensimmäisenä vetäjän oli Kosti Nurminen. Urheiluseuran toimintaa ei ole tietääkseni vielä tähän päivään mennessä virallisesti sääntöjen mukaan lakkautettu, joten sen toiminta jatkuu ainakin paperilla.

Seuran lippu

Vuonna 1930 heräsi jäsenistön keskuudessa halu hankkia seuralleoma lippu. Seuraavana vuonna ryhdyttiin miettimään, mitä tunnuskuvaa lipussa tulisi käyttää. Ehdotuksia oli useita mm. jokin kivikauden esinekuva, kyläsaaren karttakuvio tai jokin vanha puumerkki.

Lipun suunnittelu annettiin lipputaiteilija Eeva Anttilan tehtäväksi. Lipun valmistuttua tunnuskuva todettiin yleisessä kokouksessa epäonnistuneeksi, mutta uutta lippua ei tämän jälkeen ryhdytty suunnittelemaan. Työn tulos on vielä tänä päivänä nähtävissä. Jokainen harkitkoon mielessään oliko johtokunta tehnyt oikean ratkaisun. Joka tapauksessa seuralippu saakoon arvonsa.

Muuta

Matkailun merkitys todettiin 1930-luvulla tärkeäksi myös nuorisosuran piirissä. Johtokunta oli kiinnostunut Helvetinkolun matkailullisista arvoista ja ryhtyi sanoista tekoihin. Vuonna 1938 saatiin valtiolta vuokrattua maa-alue, jonne valmistui seuraavana vuonna vielä nykyisinkin käytössä oleva autiomaja. Retkeilijöiden käyttöön hankittiin myös vene. Myöhemmin koko alue majoineen siirtyi Ruoveden kunnan hoitoon.

Majan käyttäjien keskuudessa vallitsi jo tuolloin vandalismi, emmekä me nykyajan ihmisetkään ole päässeet vielä irti tästä paheesta. Vene on särjetty useita kertoja ja kirves on aina käytön jälkeen heitetty järveen.

Tämän talon osalle lienee sattunut vain yksi vakavampi onnettomuus, kun tuli pääsi irti ravintolassa 18.3.1939. Vakuutusyhtiö palkitsi H. Rautasen urhoollisuudesta, koska hän nousi katolle ja sai tulen sammumaan.

Lopuksi

Kun arvioimme Visuveden Nuorisoseuran vaikutusta kylän kehitykseen, on meidän todettava, että sillä on ollut huomattava merkityssivistysrientojen toimeenpanijana. Työ oli vapaaehtoista ja täytyy ihailla sitä tarmoa ja innostusta, jolla työtä on suoritettu.

Nyt on kuitenkin tultu tienhaaraan, jossa on tehtävä valinta. Jatkaako entistä latua vai avatako uusi? Tuntuisi mahdottomalta palata takaisin. Kulttuuritoiminta on siirtynyt koulujen ja kansalaisopistojen tehtäväksi. Enää ei liene mahdollista perustaa opintokerhoja. Nuorisoseuratyö on suunnattava toisaalle tänään ja huomenna.

Mitä sitten vanhan tilalle? Onko kaikki vanha heitettävä romukoppaan, vai lämmitetäänkö vielä jotain vanhaa uudelleen? Aikaisemmin totesin, että liikunnan harrastaminen tuntuisi olevan eräs mahdollisuus, joka on varmasti käyttökelpoinen. Pelkkää huvitanssia en pitäisi liikuntana, joskin sen turvin on luotava taloudellisia edellytyksiä talon ylläpitoon. Toisaalta tanssi tuntuu olevan suosituin liikunta- ja harrastusmuoto ehkä enemmän tänä päivänä kuin aikaisemmin.

Me saamme muut kulttuuritarpeeemme jotenkuten tyydytetyksi nykyisten julkisten tiedotusvälineiden avulla, jos osaamme oikealla hetkellä valita katseltavamme ja kuunneltavamme. Luulen, että elämme jonkinlaista hyödynaikakautta. Emme ole oikein halukkaita tekemään sellaista, josta meille ei ole taloudellista tai kehollista hyötyä. Tämä on käsittääkseni perusongelma, jonka ratkaiseminen antaa uuden viisaten kiven myöskin Visuveden Nuorisoseuran toiminnasta vastaaville tänään ja tulevina vuosina.

Ruovedellä 29.11.1969

Erkki Mauranen

Opettaja Erkki Mauranen esitti laatimansa seuran 50-vuotishistoriikin, jota mielenkiinnolla kuunneltiin. Esitystään hän väritti magnetofoonin välityksellä jolloin saimme kuulla vielä Saukkolan kvartetin laulua ja Visuveden sekakuoron esittämän Visuveden laulun. Historiikki on elävä todistus Visuveden Nuorisoseuran erilaisesta toiminnasta, sen perinteistä ja eritoten Visuveden juhlista." - Ruovesi-lehti 49/1969.