Visuveden kylän tulipalotilastoa vuosilta 1860 - 1930
Mitään varsinaista yksityiskohtaista selontekoa tämän kylän alueella sattuneista tulipaloista en ole onnistunut saamaan niitten satunnaisten muistitietojen, sanomalehtiselostusten, vanhojen kirjeiden ja harvojen asiakirjamerkintöjen nojalla, joita olen lähteinäni käyttänyt.vanhin yllämerkityltä ajalta tieto tällä paikkakunnalla sattuneista tulipaloista on v. 1860 tapahtunut Keitun talon luhdin palo. Iltapimeällä oli menty senaikaisen valaistusneuvon, päresoihdun eli pärevalkean valolla jollekin asialle mainittuun luhtiin, missä hiljattain oli pidetty pellavia tai pellavien loukutusjätteitä ja kun palanut, hehkuva karsta tipahti permannolle, ei muuta tarvittu. Tuli tarttui tappuroihin ja päistäreihin ja siitä leviten hävitti koko luhdin. Kerrottu tapaus on muisto niiltä ajoilta, jolloin palokorvausasiat käsiteltiin käräjillä. Se on luettava puuttellisten, käytännöstä jo ajat sitten pois jääneitten vanhojen ja vaarallisten valaistusneuvojen tilille.
Seuraava tapaus on vuodelta 1869 jolloin Huilahdella oli palanut täyteen ahdettu riihi. Paloa on aikanaan arveltu jonkinlaisena kostotyönä murhapoltoksi.
Mutta sitten seuraa tieto vuodelta 1877 yhdestä tämän seudun suurimmista tulipaloista, nimittäin Aimon talon palo, missä tuhoutuivat maan tasalle palaen molemmat kaksi asuinrakennusta ja luhti. Palo tapahtui kevätkesäisenä yönä ja oli saanut alkunsa huonosta tuvan muurista. Vika oli kyllä aikaisemmin tiedetty, vaan ei oltu pidetty kylliksi kiirettä sen korjaamisella ja niin piti tuli tuhotyötään kiirellisempänä, sillä tuli on aina huono isäntä.
Tämä kerrottu Aimon talon suuri tulipalo sai visuveteläiset hereille ja ryhtymään jonkinlaisiin toimenpiteisiin tulen leviämisvaaran torjumiseksi ja tietystikin heti alkuunsa sammuttamiseksi. Perustettiin jo samana vuonna 12-jäseninen paloruiskuosakeyhtiö, johon 15 markan jäsenmaksulla ensinnäkin liittyivät kylän kuusi taloa, Ylistalo, Alastalo, Yläjarkko, Alajarkko, Kaivos ja Raiski, kylän kaksi kauppiasta, Tallqvist & Osonen ja Antti Luutonen, leipuri Mikkonen Jussilasta, kanavanvartija Vidberg, Riemun leskirouva Kepplerus ja kahdentoista eri henkilöitten yhtymä. Paloruisku tilattiin 175 markan hintaisena Klasbäckin tehtaasta Isostakyröstä, josta se tuotiin 5 markan kuljetusmaksulla.
Kului sitten tulen tuhoitta parisen vuotta, kunnes päästiin vuoteen 1879. Silloin syyskesällä nimittäin tapahtui Visuveden oluttehtaan ensimmäinen palo. Tuli oli saanut alkunsa tehdasrakennuksen yhteydessä olleesta pullojen pesuhuoneesta, jossa suoraan seinään muuratussa muurissa oli ollut rako tai repeämä. Siis tavallaan huolimattoman muurauksen syytä. Tässä palossa saatiin nyt ensi kerran kokeilla uuden paloruiskun tehoa. Mutta yöllä yksinänsä alkuun päässyt palo oli saanut sellaisen vallan, ettei sitä yhdellä ruiskulla saatu sammutetuksi ja niin tehdas tuhiutui kokonaan.
Tehdas rakennettiin uudelleen, vaan jo v. 1887 sekin tuhoutui jostain savupiipun juuresta alkaneen yöllisen palon aiheuttamana, malturin herättyä yöllä tulen kohinaan. Ja vielä tämänkin tilalle tehdyn tehdasrakennuksen hävitti v. 1895 jo kolmas helmikuinen tulipalo pohjiaan myöten. Palo oli saanut alkunsa työväen ruokatunnilla ollessa oluen keittokattilan eteen ulkoa viskotusta halkokasasta tulipesän alaiseen kuumaan tuhkaan vierähtäneestä ja palamaan alkaneen halon johtaessa tulen koko 2-3 kerroksisen tehdasrakennuksen tuhoutumiseen. Eikä tälläkään kerralla verraten pienellä ruiskulla pystytty omissa oloissa suureen valtaan päässyttä paloa tukahduttamaan.
Nelivuotiaana lapsena kotini seinustalla pimenevässä illassa tämän palon katselemisesta on sisimpääni jäänyt mielestäni häipymätön tulipalon kammo.
Edellä selostettujen palojen jälkeen Visukylä säästyi tulen tuhoilta toistakymmentä vuotta, aina vuoteen 1909. Tällöin järkytti kyläläisiä eräänä tammikuun aamuna Yläjarkolta saapunut viesti yöllisestä tallin palosta, jonka mukana oli palanut talon neljä hevosta, Edellisenä päivänä oli tallirakennuksen alle viety kuuma tuhka-astia ja siitä aiheutui tulipalo ikävine seurauksineen.
Ja vuosi tämän tapauksen jälkeen seurasi Viitalan talon palo aamupuhteisen öljylampun liekin aiheuttamasta sytytyksestä tai peräti lampun kaatumisesta.
Nämä viimemainitut kaksi perättäisinä vuosina sattunutta tulipaloa aiheuttivat nyt uuden, tehokkaamman paloruiskun hankkimistarpeen ja -touhun, vallankin kun vanha ruisku huolimattomassa hoidossa miltei käyttökelvottomana lojui milloin oluttehtaalla, milloin missäkin talojen nurkissa vuotavine, hoitamattomine, vanhoine letkuinee Kylän nuori väki rupesi yhteisiin rahankeräyspuuhiin. Pidettiin monet iltamat, perustettiin paloruiskun hankkimiseksi paloruiskuompeluseura arpajaisvoittojen valmistamiseksi. Ja niin saatiin iltama- ja arpajaistuloilla ynnä suoranaisillla lahjoitusvaroilla v. 1913 uusi ja aikaisempaa suurempi 1100 markan hintainen paloruisku.
Iltamatouhuja jatkettiin vielä tämän jälkeenkin ainakin vuoteen 1915 saakka ja niin saaduilla varoilla rakennettiin Karjanmäen pieleen, kansakoulua vastapäätä paloruiskusuoja tarpeellisine aputarvikkeineen. Olipa vielä tämän jälkeen ajatusten vaihtoa ryhtyä varsinaista palokuntaakin perustamaan, mutta se touhu jäi vain puheeksi.
Kohtapa sitten uuden paloruiskun hankkimisen jälkeen sattui taasen tuhoisa ja vaarallinen tapaus, jolloin saatiin todeta entistä tehokkaamman uuden ruiskun tarpeellisuus toukokuun 16.päivänä v. 1914 palamaan syttyneen Ylistalon suuren paririihen palossa, jonka syttymisestä tosin en ole tietoinen. Vaikkakin palamaan alkanutta riihtä ei tälläkään ruiskulla kyllä saatu pelastetuksi, niin ruiskun turvin pelastettiin tulen alla olleet kansakoulu ynnä muut läheiset rakennukset, jolloin koko kylä oli vaarassa tuhkaksi tuhoutua palon aiheuttaman kovan ilmanvedon viedessä kipeniä, vieläpä hehkuvia pärepärsteitä, aina kanavan eteläpuolelle saakka.
Tuntuupa siltä, että kaikista edellä kerrotuista tapauksista huolimatta ja varokeinoista välittämättä kylän tulipalotapaukset olisivat vaan yhä jatkuneet. Vuonna 1925 hävitti tulipalo Kangaspusun navettarakennuksen. Tulipalon syynä ja palon aiheuttajana oli navetan karjakeittiöön hoitamattomana jätetty tuli. Samantapaisista monen monituisista tapauksista on yhtenä tämäkin, vaikkakin sanotaan, ettei vahinko kello kaulassa tule.
Viimeisenä otsikossa mainitsemieni vuosien välisenä aikana Visuvedellä sattuneista tulipaloista mainitsen Huilahden perässä sijaineen Leppikorpi-nimisen pienasumuksen palon vuonna 1927. Yksinään palamaan jätetystä avonaisesta tulisijasta permannolle pudonnut kekäle oli sytyttänyt koko mökin palamaan, eikä kylästä hälytetty apu pitkän matkan takia kerinnyt enää ajoissa palopaikalle.
Tämän Visuveden aikaisempien aikojen tulentorjuntatoimenpiteiden jo noin v. 1930 pitämäni selostuksen jatkeeksi pitäisin varsin sopivana saada asian kehittämisessä mukana olleelta julkaistuksi asiallista selostusta Visuveden kylän palotorjuntatoimenpiteiden kehittymisestä nykyiselle kiitettävän korkealle tasolle palomiehineen, moottoriruiskuineen ja palohälytyssireeneineen.
A.L.
1975
Visuveden VPK:n miehistöä kuvassa (kuvan omistaa Antti Myllyaho)
Visuveden VPK:n talli,
Palokuntatyö Visuvedellä.
Ruovedellä ensimmäisen kyläkuntaruiskun hankkivat visuvesiläiset; kylään perustettiin jo v. 1877 paloruiskuosakeyhtiö, mukana olivat kylän kaikki suuret talot ja liikemiehet. (Ruoveden Historia 1865 - 1939)
Näin yksi vanhimmista yhtymistä lienee tämä kylän ensimmäinen paloruiskuosakeyhtiö, joka perustettiin vuonna 1877.
Osakeyhtiön jäseninä olivat olleet Ylistalo, Alastalo, Rantapusu, Kangaspusu, Ylä- Jarkko, Ala-Jarkko, Kaivos, (Raiski ei ollut osakkaana), Luutonen, Tallkvist & Osonen, Vidberg, rouva Kepplerus, K.E.Mikkonen ja vielä joku kolmastoista.
Kukin jäsen oli maksanut jäsenmaksua 15 markkaa, millä rahoilla sitten oli ostettu kylään paloruisku Isosta-Kyröstä joltain Läsbackelta. Seuran vaiheista ei enempiä muistiinpanoja ole löytynyt. Mutta luulen ruiskun olleen käytännössä useissa oluttehtaan tulipaloissa tulen suurempaa leviämistä ehkäisemässä ja ehkä sitten jossain pienemmässäkin valkeen vaarassa.
Loppuaikoina oli ainakin letkut huonossa kunnossa ja ruisku jotenkin huolimattomassa hoidossa ja tuli vähitellen käyttökelvottomaksi, joka ehkä aiheuttikin uuden pirteähenkisen ruiskuhomman kylään ja monen monilla iltamilla kerätyillä varoilla viimein saatiinkin kylään uusi ajanmukainen kunnollinen paloruisku.
Kansan Lehteen kirjoitti 29.6.1910 joku paikallinen kylän asioista. "Kovasti alkoivat hommata keväällä perustetun paloruiskuosuuskunnan hyväksi". Työväentaloakin on vuokrattu ahkerasti "ruuttailtamia" varten monen vuoden ajan.
(PRO GRADU -TUTKIELMA Marja Hytönen Jyväskylän yliopisto Yhteiskuntapolitiikan laitos kevät 1999 "Kahvinkeittoa ja kulttuurityötä Naistoimijan rooli työväenyhdistyksessä 1920 - 1930 luvulla".