Vanha Reipakka

Suurin vanhan Visuvedenkylän pienasuntoryhmän asumuksista oli Reipakka. Vanha Reipakka olikin oikeammin Ylistalon torppa, eikä mikään mökki tai mäkitupa.

Tämän torpan asuinrakennus on vieläkin jäljellä, vaikkakaan ei alkuperäisellä paikallaan, vaan Variskankaassa, kylän vanhimman asukkaan Matti Kannan yhtä harmaan asumuksena, Kangaspusulle vievän ”Sikotorin” sivussa.

Lahja Haavisto ja "Kannan Oiva"

Tämän tuvan alkuperäinen paikka on ollut nykyistä kylän puhelinkeskusasemaa vastapäätä tien toisella puolella. Aitat ja muut vajat siinä ympärillä, sauna oli Ylistalon puuvajan tienoilla, nyk. suurten koivujen siimeksessä, mistä se sitten siirrettiin Koivulan rantaan kanavan lähelle, vaan on senkin rakennuksen vaellus jo päättynyt.

Torpan riihi on ollut nykyisin avoimella kentällä Reetalan edustalla, tämän riihen tilan tarkaten huomaa vieläkin maassa. Kielen tutkijat selittävät rei-sanan merkitsevän riihtä ja tuntuisi kuin tämä paikka olisi saanut nimensä juuri tällä mäellä eli paikalla olleesta yllämainitusta riihestä. Kylän vanhoilla asukkailla on muuten hyvin muistissä tämän asumusen vaiheet aina sen rakentamisesta piten, vaikka siitä onkin pitkälti vuosia vierinyt. Hirret on tuotu Värkkiniemeltä ja sen rakentajana kerrotaan olleen Esaijas Rappeli-nimisen suutarin, josta on vanha värsykin:

”Kun Esaija Rappeli
Taatin kanssa tappeli
Niin Rappeli nakkeli”

Toisin sanoen Taati hävisi, tämä n.s. Vanha-Taati oli muutenkin nolo mies ettei hänestä akkansakaan, Katariina Rompoo, oikein pitänyt, vaan kierteli maakuntaa hieman ylevämmän korkeampisukuisemman uuden aviosiipan toivossa, kuten hänestä niihin aikoihin kylässä ”suvikäynnissä olleet tuutentit” sepittämässään säkeistössä sanoivat:

”Katariina Rompoo
Kiertää Renkoo,
Hakke pappia,
Saalakseen appia”

Jälleen asiaan palatakseni oli torpan seuraavana asukkaana Israel Knall, eli n.s. Nalle-niminen, eron saanut vanha sotamies ja sittemmin lumppuri, josta myöhemmin tuli entisen Koivulan puutarhan kohdalla, vieläkin muutamien jäljellä olevien vanhain koivujen siimeksessä olleen Terteen mökin perustaja.

Liekö ollut sitten joku ”sotatirehtööri” tai muu, mutta siitä Terte-nimi on muodostunut. Nallen vaimo oli hyvä eläinlääkäri kylässä.

Tertteen mökki,

Nallen jälkeen tuli Reipakan torpan haltijaksi vasta vanha Reipakainen. Hän oli entinen Pekkalan herrain kuski ”Taalin Kaapo” ja oli tullut sitten Ylistaloon jonkinlaiseksi ”vooliksi”.

Hän oli pieni tumma mies, josta syystä vielä puhutaankin ”mustasta Reipakaisesta” ”Reipan vaaria” tarkoitettaessa. Hän oli jossain suhteessa omituisen hätäisen luontoinen mies. Hänestä on se vuoksi jäänyt jotain hätiköimisestä tai hutiloimisesta ja omiaan puhumisesta, puheeseen sananparsi, että ”se laskee taas Reipakaista”.

Reipakaisella oli viljelysmaana itseraivaamansa pelto Vasunniemessä Jussilan-Kopelin pellon vieressä. Ja sinne hän oli siirtänyt riihensäkin johonkin Vasun veräjän tienoille muine malkakattoisine hirsitaloineen ja koppeleineen. Mutta kerrotaan, ettei hän ollut oikein tyytyväinen maanviljelystuloksiinsa ja syyn vieritti hän riihensä niskoille, kun ei sieltä tullut oikein tyydyttävästi pääomia eli jyviä. Riihen paikka oli hänen mielestään huono, huonosti viljaa antavalla paikalla. Hyvän riihen paikan osaa valita siten, että pannan kivikuppi kelolle kumolleen ja jos sen alle hiiri kantaa hyvän kourallisen jyviä, niin rakenna riihes siihen. Tätä koettua ohjetta lie sitten Reipakainenkin noudattanut, kun hän siirsi riihensä yllämainitusta paikasta alemmaksi Vasunlahden rantaan aivan rantapiihin, niin että sen peräpään alapuolella oli järvi lainehtinut.

Mutta kaikista tarinoista huolimatta ja vähäisistäkin satosaavutuksista välittämättä on näillä uutismaitten vähäväkisillä raivaajilla asumattomiin, karuihin metsämaihin niin Visuvedenkylän kuin koko maammekin viljelyshistoriassa merkittävä sijansa. Paitsi Vasuun, raivaili ja kuokki Reipakainen pieniä niittylänttejä kylän lähettyvilllä oleviin saariin ja muihin sopiviin paikkoihin ja tehdä hotisteli niihin häthätää pieniä malkakattoisia latoja.

Reipakasisten kuoltua nykyisin jo isoksi paisunut Vasun vainio joutui Ylistalon haltuun ja sen voimaperäisemmän viljelyksen takia laittoi nykyinen talon vanha isäntä Kannanharjun kylkeen Vasuun helpommin kuljettavan, kauniin tien ennen harjun selkäään nousseen ja sieltä jyrkästä alas laskeneen Reipakaisen tien tilalle.

Muista Reipakan asukkaista on mainittava eräs puuseppä, länkien tekijä n.s. Länki-Matti. Hänellä kerrotaan olleen ensimmäisen potkukelkan tässä kylässä, sehän on tolppakelkasta muodostettu parannus ja suomalainen keksintö. Länki-Matilla oli myös hevonen ja kolme rivakkaa, pitkää poikaa: Juuse, Viilus ja Oskari. Eräästä leikkisästä sanonnasta päätäen lienee hän ollut joutusa työmies, kun hän väkineen metsässä halkoja ajaessaan nopeana itse mukana hosuen, komesni poikiaan ja hevostaan kaikkia yht'aikaa, kaikkia samassa taajassa tahdissa:

”Kankee, kankee,
Kuormani kaatuu,
Halkoja pinoon,
Kanki katkes,
Juuse, Juuse,
Viilu, Viilu,
Oskari, Oskari – ptruu!

Ylistalon talon siirto nykyiselle paikalleen työnsi sitten Reipakankin Variskankaaseen, muitten pikkutupien joukkoon ja sen asukkaana on siitä pitäen ollut kalastaja Matti Kanta ja on rakennus vieläkin alkuperäisessä asussaan. Kävin kerran tupaa sisältäkin katsomassa ja valokuvaamassa, jolloin kuulin että tuvan on sen alkuperäisellä paikalla olessa ”Pariisin reivi” tai ”Pariisin resitentti” maalannutkin (taiteilija kreivi Sparre Gallenin kanssa Visuvedellä asuessaan).

A. L.

Kannan Oiva "parta Matin" poika mökissään,