Iida Haavisto (1898 – 1991) ”Muistelmia sieltä sun täältä”

Varvari

Toinen paikka jossa toimin ’kirjeenvaihtajana’ oli Varvarin Antti, leskimies jonka tyttäret olivat maailmalla. Sorvaaja kait se nimi nykyään kuuluisi, Hellman oli oikea sukunimi, joka sitten suuren suomalaisuusaallon aikoin muuttui, Heinisaari. Rakennus käsitti tuvan ja hellakamarin ja ’laskettavan’ huoneen sen takana. Antin verstas, jossa hän teki etupäässä rukkeja, oli sama pirtti asunto verstas yhdistelmä. Höyläpenkki ja sorvi (se oli poljettava) jotain veistinpölkkyä y.m. oli kalusteena. Huoneen perällä sänky, pöytä, patakistu, joku tuoli ja iso takka nurkassa.

Itse Antti oli isonkokoinen sellainen ’vesisilmäinen’ vähemmän kaunis mies. Vaimo oli kuollut joskus kun olin vielä pieni, en muista sitä ollenkaan. Tyttäret olivat aika komeita, vanhin varsinkin. Meni lopulta Ameriikkaan ja sinnekin joskus kirjoitin. Oli poikakin, Eetu, mutta kuoli nuorena keuhkotautiin.

Köyhää ja kituliasta oli hänenkin elämänsä. Joka kirje sisälsi anomuksen: jos vain voit lähetä joku markka rahaa. Oli kait sillä Antilla jokin ystävyys, yhteistyö ja avunantosopimus ”käsittämättömän” Maijan kanssa kun akat siitä juoruilivat ja vähän niin kuin vinoilivat.

Varvarin mökki oli mäki virussa, syreenien ja tuomien ympäröimä paikka. Nyt ei ole kuin hiukan raunioo muurin kohdalta jäljellä. rakennus on purettu ja viety ties minne.

Ruohosen Maija

Ruohosen Maija oli varvarin sisar ja hänen tupansa on vieläkin tuossa tien varrella. Heillä oli niin kuin yhteinen pihamaa varvarin kanssa. Olin hänellekin kirjeitten laatijana. Maijalla ja Matilla oli muistaakseni neljä lasta. Vanhin poika meni naimisiin Aimon talon tyttären Hilman kanssa ja se kai sitte Maijankin nosti vähä niin kun ylempään kastiin näiden muiden mökin muijien rinnalta.

Mutta yhteistä kaikille oli köyhyys. Se ei jättänyt juuri ainoatakaan rauhaan. Akat yrittivät kehrätä niin että rukki savusi. Taloloissa pesivät pyykkiä ja auttoivat lahdinteossa, suursiivouksissa y.m. sellaisessa mutta rahallinen tulo oli pientä. Ei sillä paljon kahvia ja sokeria ostettu. Joka mökistä tehtiin taloon maanvuokrasta töitä viikko kesällä ja toinen talvella. Jos pani talon peltoon perunaa kasvamaan oli sekin maanvuokra maksettava työllä. 30 litr oli nelikko perunaa maahan, rahti: 3 päivää työtä talon ruuassa. Se tehtiin heinäpelloilla, leikkuussa ja perunannostossa y. m. ja akat sen enimmäkseen teki.

Maija oli aina keulassa menossa töihin. Kun oli kauranleikkuun aika piti Maija varansa ja aloitti montakin peltosaran päätä sieltä missä elo oli taajaa, sai näet pikemmin urakkansa täyteen sitä kun voi tehdä urakallakin. En muista enää mikä oli se sitomien luku joka täyty panna kuhilaaseen ja montako kuhilasta täytti päivän urakan mutta hikistä hommaa se oli.

Lempi, se oli Maijan tyttären nimi, oli Tampereella piikomassa ja tulikin kaiketi hyvin toimeen, eli yksinäisenä koko elämänsä. Sille Lempille minäkin niitä kirjeitä väsäsin. Maija vain jutteli pääasiat, sain vapaasti sitte panna paperille.

Varvarin sisar Lyyti

Sitten oli Maijan ja Antin sisar Lyyti. Oikein komea turski ihminen, kihara tukka, ei musta mutta tumma. Sellainen ihminen tiesi mitä teki ja mitä tahtoi. Oli naimisissa sellaisen Kaapon kanssa. Heillä oli tytär Elsa, jolleka mun myös piti kirjotella. Lyytin mökki oli samassa aukeassa melkein mäen töyräällä lähellä rantaa. Ammatti oli pyykkäri. Laivasta tai laivoista tuotiin likapyykit. Lyyti ne tuossa rannalla kodan vierellä pesi, huuhto ja aina aina mäessa hulmusi suuri määrä lakanoita ja pyyhkeitä y.m. sellaista. Ylistalossa oli mankeli, siellä ne sitten siloteltiin ja oli sitte Lyytin anoppi Reeta ammattisilittäjä joka silitti sen minkä tarve vaati.

Lyyti mun mielestäni tuli parhaiten toimeen eli oli varakkain näistä mökin muijista. Mökki oli pieni heilläkin, mutta hellahuone, jota ei juuri muualla ollut ja kamari oli kuin ”jalokivirasia” mun mielestä. Siellä oli päästävedettävä sänky, kauniisti pitsin kanssa koreiltu valkoinen peite päällä, pitsiverhot ikkunassa ja matto lattialla.

Oli kait se silloinkin niin että ne jotka säilyivät liioilta lapsilta voivat paremmin. Sitä tuloa jonka sai ei tarvinnut jakaa niin moneen osaan. Lyytin mies kuoli, en tiedä koska. Poika hänellä eli jonkun aikaa ja asui äitinsä kanssa, mutta johonkin rintatautiin sitte kuoli hänkin ehkä tuossa 40 vuoden iässä. Elsa, se tytär, eli aikansa Tampereella piikana. Juorusivat siitä yhtä sun toista. Lopuksi kait itse päätti päivänsä. Lyyti kuoli umpisuolentulehdukseen joskus 30-luvun alkupuolella. Kukkatarha ja marjapensaita oli Lyytillä lujasti, sen mitä pienelle tontille suinkin sopi.

Seppä

Täällä Visuvedellä eli vuosisadan vaihteessa seppä, Junteeniksi, Alaviihiksi ja miksi lie nimittelivät. Oli vähän toisten narrattava. Luutosella oli poikia useampia ja ne kerran veivät Junteenin Helsinkiin. Käyttivät valokuvassakin polkupyörän kanssa. Eihän se ajaa osannut ollenkaan, mutta oli muhkeempi kuvassa.

Paja oli pieni ja oletan että siellä se seppä asuikin. Takka oli sellainen pieni suora savupiippuun asti ulottuva hormi. Pojat keitättivät sepällä kahvia ja joku ilkeyksissään kiipesi katolle ja koukkasi pannun ylös ja olihan se ihmettä sepälle , että mihinkä se nyt katosi.