pari pöytäkirjaa
Pöytäkirja turvepehkuyhtymän kokouksesta Haapaniemen talossa tammikuun 7 p:nä 1934. Saapuvilla oli E.Nieminen, E.Hintala, Kalle Mäkelä, Onni Rinkkala, Kustaa Pouru, Lauri Nuuttila, Aapo Kulmala, Onni Tallila, Aleksi Tallila, Martti Rautalahti, Vihtori Juvonen
1 § Puheenjohtajaksi valittiin Emil Nieminen ja sihteeriksi Aapo Kulmala
2 § Yhtymän lukumääräksi hyväksyttiin 12 osanottajaa ja saapuvilla olevien lisäksi hyväksyttiin osanottajaksi Oskari Nummi.
3 § Päätettiin ostaa Pourun osuuskassalta turvepehkulato Smk 400:- hinnasta kaikkineen lautoineen.
4 § Lato-osuuren hinta kootaan maaliskuun 1 p:vään mennessä tänä vuonna ja muut maksut joulukuun 1 p:vään mennessä aina kunakin vuotena.
5 § Rahojen kokoojaksi ja tilittäjäksi valittiin Aapo Kulmala ja Lauri Nuuttila.
Kokouksen puolesta Aapo Kulmala
Toinen pöytäkirja päiväyksellä ilman vuosilukua (muita ei ole)
Pöytäkirja tehty Pehkuyhtymän kokouksessa Aholassa joulukuun 12 p:nä. Puhetta johti Aapo Kulmala ja pöytäkirjaa kirjoitti Kalle Mäkelä
1 § Koska pehkuyhtymän vuokra aika on loppunut, niin keskusteltiin vuokra ajan uusimisesta. Niin päätettiin vuokra aika uusia 10 vuodeksi, vuokra-anomiksen kirjoittajaksi valittiin Aapo Kulmala, samoin hän valittiin vuokra kirjan allekirjoittajaksi. Tästä aiheutuvat kulut ja päivärahat päätettiin yhteisesti korvata, sekä vuotuisesti päätettiin myös maksaa 50:- mittauksesta y.m. johtuvista vaivoista.
Vakuudeksi
Aapo Kulmala Kalle Mäkelä
Tilejä ja muita talouteen liittyviä merkintöjä noin vuoteen 1949 (päiväyksiä, edes vuotta, ei ole merkitty 1947 jälkeen tilikirjaussivuille) Nämä toimintaa paremmin valaisevat sivut on aloitettu mustakantisen vihkon takakannesta lähtien.
Pourun ja Keihääntaustan Osuuskassan
Turvepehkuyhtymä
Vuonna 1913 perustettiin Pourun ja Keihääntaustan Osuuskassan aloitteesta turvepehkuyhdistys ja toimenpidettä perusteltiin seuraavasti:
”Koska paikkakunnalla on vaikea saada turvepehkua, joka on kannattavan maanviljelyksen perusehtoja, niin päätettiin vuokrata valtiolta 2 hehtaarin suuruinen turvesuo ja lainata osuuskassasta siihen tarpeelliset varat, jotka kuitenkaan eivät saa nousta yli 350 markan”.
Seuraavana vuonna myönnettiin yhdistyksen toimikunnalle velkakirjaa vastaan 100 markkaa riukujen ja turvepehkun hankkimista varten. Riukuja tarvittiin pehkun haasioimiseen.
Turvepehkun nostotoiminta joutui vuonna 1927 yhdistykseltä osuuskassan varsinaiseen hallintaan, niin vuokraoikeudet kuin 600 markan hinnasta lunastettu latokin. Toimintaa jatkettiin nyt osuuskassan laskuun.
Samalla hyväksyttiin O.Nummen tarjous turvepehkun nostamisesta, latoon kantamisesta ja polkemisesta. Palkkoksi määrättiin 4 mk kuutiometriltä. Myöhemmmin annettiin sama työ ensin päiväpalkalla suoritettavaksi (miehet 32 mk ja pojat 18 mk) ja lopuksi työn koneellistuessa siirryttiin tuntipalkkasysteemiin (miehet 2,25 mk ja pojat 1,75mk).
Turvepehkun myyntihinta jäsenille vaihteli 8-14 markan välillä kuutiolta. Ulkopuoliset joutuivat maksamaan 25% enemmän. Pehkun myyjänä ja töiden valvojana toimi tavallisesti E. Nieminen.
Töiden tehostamiseksi ja tuotannon laajentamiseksi hankittiin vuonna 1929 paalauskone ja vuonna 1931 pehkunrepijä (1300 mk) ja moottori (4000 mk), sekä vuokrattiin valtiolta nevamaata lisää 3 ha.
Nähtävästi turvepehkun nostotoiminta koneellistettunakin kävi ajan mittaan kannattamattomaksi, koska kassan osuuskuntakokous ei katsonut enää aiheelliseksi uusia metsähallituksen kanssa Isonnevan pehkualueen vuokrasopimusta, joka oli voimassa vuoden 1933 loppuun.
Hallituksen huoleksi jätettiin poistaa kaikki kalustot vuokra-alueelta, riuvut ja lato päätettiin myydä huutokaupalla. Seuraavana vuonna myytiin lato 400 markalla ja moottori 4000 markalla, mutta pehkunrepijästä ja paalaajasta päästiin irti vasta 1937, kun niiden yhteishinta oli alennettu 1000 markkaan.
(Lähteet: Tuulasvaara Jaakko; Ruoveden Osuuspankin historia.)