Vähä-sanasta

Asuntoni on Vähässä-Murtosaaressa, mutta nykyisin useimmat jo mielummin puhuvat Pikku-Murtosaaresta. Tällaisia vähä-liitteisiä paikannimiä Ruovedellä on paljonkin. Tarjanteessa on Kirvessaaren viereisen pikkusaaren, nykyisen Kukkosaaren-nimi vanhastaan Vähä-Kirves. Siellä on Vähä-Vannotun saari, Vähä-Sammaliston lahti. Tarjanteen etelärannalla on Salmian talon vanha nimi Vähä-Salo, Väärissä Pynnöniemen talon vanha nimi Vähä-Hänninen. Eri puolilla pitäjää on Vähä-järviä, Vähä-perkiöitä, Vähä-moisioita, Vähä-vainioita jne.

Mutta ettei menisi esimerkkien kanssa merta edemmäs kalaan, otan esille Visukylän Pajuskylän Lassilan-talon entisen torpan Aimon-talon vanhan nimen Vähä-Lassila. Jonkun varhaisemman, vaikkapa ensimmäisen isännän muinaissuomeksi sen ristimänimen, Aimon mukaan, ruvettiin puhumaan kuitenkin lyhyyden vuoksi vain Aimon-talosta. Ja näin vakautui talolle kaunis Aimo-nimitys. Pitemmän, sekä virallisen Vähä-Lassila nimen jäädessä vain asiapapereihin ja vanhoihin karttoihin. Mutta samalla unehtui ristimänimi Aimo, isoa merkitsevän yleissanan (mikäli se ei ole laipinkieltä) aimon tiellä. Ja siitä on muistona tuo hauska pikkutarina talon perustajan aimosta eväskontista, jonka trurvin saatiin talon ensimmäinen sauna rakennetuksi, jossa aluksi asuttiin. Tällaisia vähä-liitteisiä paikannimiä on tietysti vanhastaan eri puolilla pitäjää. Mutta erisnimissä, esiintyy vähä-sana yhä vähenevässä määrin yleissanoissa. Vähä-sanan käytön vähenemisen huomaa helposti, kun vertaa rinnatusten samaa merkitseviä sanoja, niin niissä vähä-sana jää väistyvälle, vähemmälle puolelle.

Nykyisin sanotaan esim. Pikkutietosanakirja, eikä Vähätietosanakirja. Mutta sitävastoin Vähä-Katekismuksen nimi on muuttumaton Getzeliuksen päivistä piten, eikä tämän kirjan pysyvää arvoa silti voida väheksyä. Pikku-Kerho, Pikku-Matti on myös sanoja, josta vanham puolen ihmiset käyttäisivät Vähä-Kerho nimitysrtä. Olen vanhan kansan suusta kuullut sanoja sellaisia kuin esim Kirkon Vähä-ovi = sivuovi.

A.L.

Niemikylä

Visuveden kylän entisistä nimityksistä

Kun vast'ikään ilmestyneessä Ruoveden historian II:n osan lääninrajoja koskettelevassa kohdassa esiintyy Visuveden kylän vanha nimitys Leijunniemen kylä, niin tuosta johtui mieleeni, että tällä kylällä on puhekielessä vielä muistinaikanani ollut muunkinlaisia, käytännöstä jo pois jääneitä nimiä.

Hallussani on eräs vuodelta 1881 peräisin oleva Pohjaslahdelta lähetetty ns. nyrkkipostikirje, jonka julkipuolelle henkilönnimen alle on osoitteeksi kirjoitettu Niemikylä. Tosin kirjeen sisällä, sen vastaanottajan nimen perään on niinkuin varmuuden vuoksi kirjoitettu Visuvedellä, jonkilaisena ilmaisuna siitä, että tuo osoitepuolella oleva Niemikylän nimitys on vain epävirallinen kylän toisintonimi.

Tällaisia samanlaisella osoitteella kirjoitettuja kirjeitä olen kyllä nähnyt useampiakin. Ja vallankin juuri Pohjaslahtelaiset Visuvedelle kauppapuotimatkoilla soudellessaan vielä vuosisadan vaihteen aikoinakin puhuivat vain Niemikylästä. Eikä ihmekään, sillä se oli vain lyhennys Leijunniemi kylän nimityksestä, koska kerran puhutun kielen sanat yleensä lyhenevät niitä pitkään puheessa käytettäessä.

Ennen Kaivoskannan kanavan kaivamistahan kylä on sijainnut niemessä, jonka pohjoispuolella virtaavaa luonnon muodostamaa vuolletta Ruoveden historiateoksen tekstistä huomaa vanhuudestaan nimetyn Leijunniemen mukaan Leijun salmeksi nykyisten Jarkon ja Pusun vuolteitten asemesta. Mutta tuolle Niemikylä nimelle saattaisi löytää toisenlaisenkin johdon ja selityksen.

Ähtärikin on vanhaa Ruoveen aluetta joten vanhat ”ähtäriläiset” ja visukyläläiset olivat paljonkin toistensa yhteydessä, liikkuen toistensa alueilla kuten esim. talvisilla tukkityömailla ja rahdinajossa, kuin myöskin keväisillä ja kesäisillä uitto-ojilla ja lauttureina liikkuessaan. Ja eiköhön tuo Viusveden kylän Niemikylä nimitys vaan ole ähtäriläisille hyvinkin tutunomainen nimi heidän omastakin nimistöstään. Siellähän on nimittäin pari kolmekin samankaikuista paikannimeä.

Ensiksikin Perännejärven eteläpäässä Niemen kylä, sekä Juhan ja Myllymäen välillä hyvinkin tutunomainen Niemiskylä. Ja sitten Ähtärin kirkolta koiliseen on Niemisvesi niminen järvi ja kylä. Ja kun katselee tarkemmin tuon järven karttakuvaa, niin huomaa kuinka mainittuun järveen pistää ja leviää etelästä käsin suurelta osalta järven keskiosan täyttämä niemimaa, jonka yhdistää mantereeseen kapea kannas tai taival, jonka ylitse on kesäisillä kirkkomatkoilla vedetty veneitä.

Siis luonnon muodonkin puolesta hyvin samantapainen kuin Visuveden Leijunniemi, jonka maamantereeseen yhdistäneen Kaivoskannon ylitse samaten virtalaiset ennenvanhaan vetivät veneensä tullessaan kilpasoutumielessä kirkkomatkalle Ruovedelle.

Kun nämä niemi-liitteiset paikanimet ovat Ähtärissä näin yleisiä, niin ei ole ihme, että ähtäriläiset ovat aikoinaan sotkeneet ja sekoittaneet Visuveden Niemikylän nimen omiin nimiinsä niinkuin selkiää eräästä Kukonpohjan talon vuodelta 1846 peräisin olevasta peunkirjoituspöytäkirjasta, jossa Kaapo Juhonpoika Kukonpohjan kuoltua määrätään vainajan jälkeen jääneitten alaikäisten lasten holhoojaksi Kaapo Kaaponpoika Visuvesi Niemisveden kylästä Turun lääniä (”ifrån Niemisvesi by Åbo län”).

Tämä Visuveden Niemikylää tarkoittavan asiakirjassa esiintyvän nimimuodon pitäisin puhtaana ähtäriläisenä, sanoisinko nimitartuntana. Kukonpohjan kylähän siihen aikaan kuului Vaasan lääniin ja Virtain pitäjään ja siis toiseen käräjäkuntaankin kuin Ruovesi. Ja kun virtalasten käräjäpaikka sijaitsi silloin juuri Ähtärissä ovat siellä olleet ruotsalaiset käräjäkirjurit tulleet sekoittaneeksi ruoveteläisen Niemikylän nimen heille tutumpaan ähtäriläiseen Niemisveden kylän nimeen.

- A. L. -

Ruovesi-lehti 12/1968

"Eemeli, Eemeli onko Etvari välikössä"
Linteperi

Tiedustelit minulta kerran jo vuosi sitten, mistä johtunee Linteperin tai Linteperin kujan nimitys.

Tällaisella nimityksellä kutsutaan ainakin Visuvedellä mutta ehkäpä muuallakin Ruovedellä pirtissä tai kookkaissa tuvissa huoneen sisä seinän keskikohdalle muuratun suuren takka- leivinuunimuurin taakse huoneen taka nurkkaukseen jäävää suomalaisnimistä välikköä , solaa, jonka kautta kulkien päästään oven takana olevaan toiseen huoneeseen joko etutupaan tai keittiöön, kuinka kulloinkin huoneet on järjestetty.

Tällaisen useimmiten ahtaan sopen asunnokseen saattoi valita joku yksinäinen äiti lapsineen tai muuten hätätilaan joutunut joku varaton nuori työläispariskunta ensi lapsensa kera elämän alkuun päästäkseen.

Tekemääsi tiedusteluun en sillä kertaa osannut selitystä antaa, totesin vain että kaipa se ruotsalainen nimitys on. Perästä päin etsittyäni sanan ruotsalais-suomalaisesta sanakirjasta löysin sanan linda merkitsee kapaloa, kehtoa. Toinen sana lindebarn merkiten kapalolasta. Mutta ei yksin nuo sanat sinänsä vielä antaneet täysin tyydyttävää selitystä kysymykseesi. Vasta kun niitten kohdalla tuli mieleeni lapsuusmuisto vuoden 1898 vaiheilta Ylistalon silloisessa etutuvassa käymästäni kiertokoulusta, Heta Selkeen opettajana ollessa, nimityksen merkitys ilman muuta selvisi. Ylistalon tuvan Linteperissä oli juuri silloin oluttehtaan työmiehenä tunnettu n.s. Malturi-Santeri Milja vaimonsa ja pienen kapalolapsensa kanssa.

Täyttä koulunkäyntiä se kiertokoulukin oli tavaamisineen, lauluineen ja kirjoituksineen ynnä muine harjoituksineen siellä istuvien ikäisille. Ja kun sitten tuntien loputtua välitunnille päästessä monta kertaa päivässä hälisevänä äänekkäänä tenava joukkona säntäsimme linteperin lävitse pirttiin ja pihalle on mielestäni häipymättömänä muistikuvana tältä ajalta jäänyt kuva tuon linteperin sängyn reunalla tai kehdossa istuvasta kapalolastaan imettävästä tai tälle puppua syöttävästä köyhän perheen äidistä, jollaista näkymää aina ohimennen uteliaina seurailimme.

Nimitys linteperi on siis samalla tavoin kuin ruotsin sanasta stickelbär on saatu tuo tuttu kansan omainen tikkenperi, on lindebarn sanasta saatu linteperi.

A.L.

J.k.

Tuo suomalainen välikkö nimi johtui mieleeni lipeäkielisen ”Sali-Karoliinan” puheen matkimisen johdolla, kun hän poikansa ja tämän pojan kanssa Huiskalla asuessaan kerran liukkaasti kysäsi, että Eemeli, Eemeli, onko Etvari välikössä ?!

Wisuveden seudun paikannimien selityksiä

Paikkain nimet johtuvat hyvin moninaisista seikoista. Aiheena voi olla paikalla sattunut erikoinen tapahtuma, paikan asema, muoto, kasvillisuus, eläimistö, asujaimet j.n.e. johtuen nimitys milloin mistäkin seikasta, samalla kuin monenkin huomaamattoman nimen aihe voi olla hyvinkin mielenkiintoinen.

Seuraavassa muutamien Visuveden seudun paikannimien selostuksia etupäässä niinkuin niitä paikkakuntalaiset itse ovat selitelleet.

 Lappi-johteisia nimiä on Ruovedellä paljonkin. Visuvedellä on kaikille kyläläisille tuttu kesäinen huvittelupaikka Lapinsaari eli vanhalla nimellä Lapinkari. Se on tietenkin saanut nimensä siellä ennenaikaan asuneista lappalaisista, joitten muistona paikkakunnalla ovat nyös pitkin Tarjanteen rantoja ja Tarjanteen saarissa olevat n.k. Lapin röykkiöt.

Erään vanhan vaimon kertomuksen mukaan oli tämän saaren viimeisenä asukkaana lappalaisakka, joita lappalaisia myös sanottiin koirankuonolaisiksi, koska heillä oli koiran kasvot, mutta ihmisen ruumis. Akka oli ruuhellaan lähtenyt saarestaan sodan jälkeen, toiset olivat jo aikaisemmin lähteneet ryssien mukana,koska Ruotsi niitä vainosi.

Koirankuonolaisen päästyä kylän rantaan, oli jokin kylän akka ruvennut häntä seuraamaan ja olisi hänet tappanut, mutta koirankuonolainen oli viisas, hän veti hakoa perässään ja sekoitettuaan jälkensä pujahti hän Pusunsillan arkun sisään piiloon. Sillan päähän päästyään pääsi akalta valitus: ”Uu, uu, täst on tullut, täst on mennyt taivaisiin.”

Mutta huonosti yllä mainitun lappalaisakan kumminkin lopulta kävi, kun hän ryömi piilopaikastaan takaisin saareensa palatakseen, tappoivat kyläläiset hänet.

Tarjanteessa on toinenkin lappalaisaikoja muistuttava saari, Pöykkysaari eli Topeliuksen Maammekirjassa mainittu Munkholma, missä on paljon ollut lapinröykkiöitä, mutta nykyisin kaikki hajoitettu. Niitä sanoivat muutamat kala-munkkien tekemiksi. Siitä Munkholma.

Samassa selässä on Pispan eli Rovastinkari, missä ennenaikaan Pirkkalan papit kävivät ”vaalullaan”. Nimestä päättäen siellä on joskus piispakin poikennut.

Pirkkalalaisaikoja muituttava Tarjanteen saari on myös Arkkusaari, johon ruumiita on kerätty ennenkuin niitä vasta useampia yhdellä kertaa oli lähdetty soutamaan Pirkkalan kirkolle.

Samanlaiseksi senaikuiseksi ruumisvarastopaikaksi muutamat kertovat Lapinsaaren vieressä olevaa jompaa kumpaa Murtosaarta. 

Visuveden Ylistalon maalla Äijäinniemessä olevassa hautapellossa juuri vastapäätä yllämainittuja saaria ainakin nimensä perusteella on joitain hautoja. Lienevätkö sitten ihmisten tai eläinten. Ainakaan paikkakuntalaiset eivät siitä mitään tiedä kertoa.

Yllämainitun Äijäinniemen nimen kerrotaan johtuneen siitä, kun Visukylän äijät kerran oikein sakilla olivat olleet siellä voimiaan koettelemassa. Tappelivat niin, että mekot ”vilkkui”.

Mutta Visuselässä oleva Tappelusaari ei ole saanut nimeään mistään tappelusta, vaan kerrotaan siellä ennen kasvaneen vierekkäin kaksi petäjää, jotka muistuttivat tappelevaa miesparia.

Tarjanteessa olevan Muntterin- eli Jääkärinsaaren nimityksellä on jotain yhteyttä Mustajärven talon entisen ruotusotamiehen Muntterin kanssa, josta Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissakin kerrotaan. Paitsi edellämainittua Muntterin saarta on paikkakunnalla muitakin ruotusotamiesten muistoja. Pajusilla on Ruotuniitty ja Sotamiehenmaa-niminen paikka, missä oli ollut Pajulahden talon ruotusotamiehen asunto. Hän oli ollut Ruotsista Taalainmaasta kotoisin oleva Engberg-niminen mies ja on hänen sukuaan vieläkin Ruovedellä.

Visuveden kylässä on Jarkkojen yhteisen ruotumiehen maakaistale ollut nykyään n.k. Tolpan pellolla. Kaivos nimelle eivät kylän asukkaat osaa juuri selitystä antaa, eikä se tietenkään voi johtua vasta kuutisenkymmentä vuotta sitten kaivetusta Kaivoskannan kanavastakaan. Mutta Kaivosharju-nimen ovat jotkut selittäneet aiheutuneen harjuun joskus maailmassa kaivetusta pienenlaisesta vallihaudasta eli kaivoksesta, sijaiten noin vuonna 1912 palaneen pajan tienoilla harjun päällä. Lieneekö nykyisin aivan unhoon joutuneita sodan muistoja.

Vallinkallio ja -kangas Kannanlahden sivussa ovat yhtä selittämättömiä nimiä.

Tarjanteessa on eräs yksinäinen vedenalaiselta karilta nouseva kivi, jota kutsutaan paitsi Kaijankiveksi, myöskin Paldanin kiveksi. Paldan oli ollut entinen kersantti, asunut Hauhuussa Maunulla ja käynyt sieltä usein kiven luona luodolla ahvenia onkimassa.

Tarjanteessa on Purrankari niminen kari. Kerrotaan joskus soudetun suolalastia Tampereelta Purralle Virroille mutta yllämainitun karin kohdalla, ollen siihen aikaan vielä veden alla, oli raskaassa lastissa ollut vene ajautunut kivelle tai muuten tarttunut pohjaan haaksirikkoutunut ja suolat sulaneet siihen. Siitä Purran kari.

Visuveden kyläsaaren pohjoisinta kärkeä, minkä kohdalla Jarkonvuolle alkaa ja jota nientä kutsutaan milloin Jarkonniemeksi milloin Hietaniemeksi, on ennen sanottu myös Myllykiven nenäksi. Mainitun niemennenän kohdalla on joskus myllynkivi sattunut putoamaan järveen, kun sitä vuolteesta käsin on kuljetettu joko jonnekin nykyisen Tammelan myllylle päin tai muuanne.

Hyvin paljon on Tarjanteella ja sen rannoilla kalastusta muistuttavia nimiä ja mikä onkaan sen luonteenomaisempaa. Siellä on Aittosaaret, Pirttisaaret, Pirttilahdet, Majasaaret, Majaniemet, Kauttakalan saaret ja -salmet, Kuhakarit, Lohikarit, Säynävänlukot (lahti), Särkilahdet, Matikkalat (ranta), Ahvenapajat, Lahtisen kalapöntöt (apajat), Verkkosaaret, Uppilasalmet ja -saaret, Taattiroppeen, Koirankielen, ja Kävynhaarun apajat ym.

Samaiasessa sekässä olevan Turkkisaarenkin nimen ovat kalastajat antaneet. Johtuen nimitys siitä, kun nuotturit syksyöisin kalain nousua nuotion vieressä odotellessaan pelailivat korttia ”turkkia”. Sanottiin saaren päästyä vaan että ”nyt miehet turkille”.

Karinkaukalon (saari) nimi johtuu paikkakunnalla käytännöstä tai puhekielestä poisjääneestä vanhasta simpukan tai näkinkengän nimestä.

Visuselän puolella on samanlaisia kalastajien nimittelemiä paikkoja, kuten Majalahdet, Lahnalahdet, Haukilahdet, Mertosalmet, ja apajain nimet sellaiset kuin Aleksin- ja Heikinkuppi Pilkanniemen sivussa. (Aleksi ja Heikki entisiä Ylistalon isäntiä.)

Entistä seudun eläimistöa ja kasvillisuutta muistuttavia paikannimiä ovat: Karhukorpi Susisaari Visuselässä, Kettumoisio, Saukkolahti, Teerisaari, Kukkosaari (teerikukoista), Hanhisaari, Kaakkosaari, Kaakkolan korpi, Kuikka ja Lokka sijaiten kaikki Tarjanteessa.

Myyryn torpan nimi johtuu asumuksen lähellä olevassa ojassa olleista ojamyyristä, vesipäästäisistä.

Niininiemi lähellä Visuveden laivarantaa, missä ei ole miesmuistiin niinipuuta nähty.

Kieringon eli Kierikonsaari Tarjanteessa säilyttää vanhan puhekielestä poisjääneen vaivaiskoivun nimen. Likolahti muistuttaa lahden rannalla olleita, ”laivaslikoja”.

Rasiaho Vuollenniemessä taas entisiä kaskeamisaikoja.

Wisuselässä on pari pientä karia, joita nykyään sanotaan Kanervasaariksi, mutta ainakin vanhat ihmiset kutsuivat niitä Teinin pusseiksi, johtuen nimitys ennenaikaan ympäri kiertäneitten teinien pienistä kerjuupusseista.

Aimo nimen selitti kerran talon vanha vaari johtuneen siitä, kun talon perustajat tulivat Pajusilta Lassilasta, oli heillä mukanaan niin aimo kontti evästä, että he sen turvin tulivat toimeen siksi kuin ensimmäisen pikkupirttinsä saivat rakennetuksi ja rupesivat sitten kalastamaan ja peltoa raivaamaan.

Huilahden talon eli Huiskan nimien sanotaan johtuneen siitä, että asumuksen perustaja tuli paikalle sialla ajaen ja ajaessaan oli tätä yhtämittaa hoputtanut ja hokenut: huis, huis.

Raiskin nimi, alkuaan Raiskio, samaa alkuperää kuin lähellä olevan metsän vanha nimitys Tervaraiskio.

Keitun nimen huomaa vanhoista asiapapereista olleen aikaisemmin Keitto, koska on puhe Keitonlahdestakin. Keitto sanasta ovat vieraskieliset lakimiehet ja muut viranomaiset muodostaneet oman ääntämistapansa mukaan Keittu sanan, joka vähitellen on taas tullut muotoon Keitu. Eräästä asiakirjasta vuodelta 1837 näkeekin rinnakkain muodot Keittu ja Keitu.

Terte, pieni harmaa mökki, Kaivoskannan kanavan lähellä, on saanut nimensä sen ensimmäisestä asukkaasta, Nalle nimisestä lumppurista, jota kylän kesken yleisemmin sanottiin ”terehtyöriksi”. Siitä muodostui sitten Terte. Asumus oli silloin vielä sijainnut hieman kauempana kanavasta, nykyisen Koivulan puutarhan, missä sen aikaiset pihakoivutkin vielä kasvavat.

Visuveden kylän päätalojen Ylistalon ja Alastalon nimitykset ovat myös olleet muutosten alaisina ja vasta noin kolmisenkymmentä vuotta sitten vakiintuneet. Oltuaan alkuaan yhtenä talona Visuvetenä, mistä nykyinen kylän nimikin johtuu entisen Leijunniemenkylän tai Niemikylän sijaan, jakantui talo 1700-luvulla kahtia, jolloin taloja ruvettiin kutsumaan Ylä-Visuvedeksi ja Ala-Visuvedeksi, kun toinen oli toista ylempänä, Ylä-Visuveden sijaitessa 1914 palaneitten riihten tienoilla savupirtteineen ja Ala-Visuveden nykyisen Alastalon navetan tienoilla. Vielä 1880-luvulla on yleisesti käytännössä nimet Visuvesi, Visuveden Ylistalo, Ylä-Visuvesi ja myös Ylistalo, sekä Visuveden Alistalo, Ala-Visuvesi, Alistalo ja Alastalo.

Kylän keskeisinä nimityksinä oli samoihin aikoihin edellisellä Manttaali ja jälkimmäisellä Kevari. Sitten jo 1890-luvulla ovat nimet vakiintuneet yksistään Ylistaloksi ja Alastaloksi.

Nikulan torpan perustajaksi mainitaan Lapualta kotoisin ollutta Niku nimistä körttiläistä, joka oli tullut tänne Ruovedelle muuttaneen suuren körttiläispapin Niilo Kustaa Malmbergin perässä ja jäänyt paikkaansa asumaan. Mainitaan parin muunkin uskonkiihkoisen pohjalaisen muuttaneen Ruovedelle samaisen körttiläisapostolin perästä.

Useat nimet johtuvat paikan ulkonäöstä. Tarjanteessa oleva Pallosaari on pyöreä kuin pallo. Kaviosaari samaisesta selästä on taas aivan hevosen kavion muotoinen. Visuselässä on Housusaari, joka kaikkine niemineen näyttää miehen housuilta.

Köykänmäeltä Ruoveden kirkolle päin olevasta Kattilaharjusta on suuri aivan sileälaitaisen kupin tai kattilan muotoinen metsää kasvava syvennys Kattilahauta.

 Hyvin samanmuotoinen, vaikka paljon pienempi ”kattila” on Huiharjun pohjoispäässä. Se on luultavasti joskus ollut lähteenä tai pienenä lammina, koska sen pohjalla kuten edellämainitun isonkin Kattilahaudan tai kuopan pohjalla kasvavaa suosammalta ja turvetta. Tätä olettamusta tukee sekin, koska saman syvennyksen kohdalla alempana maantiellä olevaa mäkeä nimitetäänkin Lamminahteeksi.

On myös paikkoja, joilla on hyvinkin huvittavat nimensä mainitakseni niistä vain muutaman: Entisen Ala-Jarkon torpan Hätälän sanotaan rakentaa hotistetun niin hät'hätää, että siitä tuli Hätälä.

Kangaspusun talon lähellä oli ennen Turhala-niminen pienen pieni mökki. Eikä se iso ollutkaan, vaan niin turhan pieni, että kun mökin asukas muuten pitkähkö mies kasvultaan levolle mentyään sangyssään oikeen itsensä oikaisi, niin tuli jalat ovesta ulos.

Vielä eräs tarina Mustassaselässä olevan Teerisaaren nimestä. Mainittu saari oli ennen kolmen läänin rajakulmauksessa. Läänien maaherrat olivat kerran kolmesin saarella ja söivät siellä. Pöytä oli laitettu juuri rajojen kulmaukseen, niin että kukin pöydässäolija istui omassa läänissään. Ruokana oli teeripaistia. Yksi herroista kysyi, mikä saaren nimeksi pannaan? Olkoon Teerisaari, oli vastatus. Ja niin sai saari nimensä. 

A. L. 1921

Sananselitystä

Haippo ja Huippo

Paikannimiä tarkastellessa huomaa niissä nykyajan ihmiselle monia hyvin outoja ja merkitykseltään käsittämättömiä sanoja, kun taasen toiset nimet muodosta päättäen tuntuisivat hyvinkin jokapäiväisiltä sanoilta, nykyisen kielen sanoihin verraten.

Mutta asia ei ole kuitenkaan paikannimiä selvitellessä niinkään yksinkertainen kuin luulisi. Visuveden kyläkunta-alueeseen kuuluvan Haipon asumuksen nimi on yksi tällainen, jonka merkitystä ei nykykielen sanojen avulla enää voida selvittää. Selaillessani kerran vanhaa vielä tallella olevaa Visuveden ruodin vaivaismaksujen ”ylöskantokirjaa” vuodelta 1885 oli siinä Haipon Juhan ja Liisan sukunimen rinnalle merkitty Huupon. Toisella kohdalla oli merkitty niin ja niin paljon vaivaisapua Haipon Liisa Huuppolalle. Haippo nimellä on siis ollut kaksi rinnakkaismuotoa Huuppo ja Huuppola, jotka kaikki kolmisin merkitsevät samaa kuten jälempänä tulemme huomaamaan.

Eräästä toisesta yhteydestä olen saanut selville, että viisi, kuusi vuotta aikaisemmin on asumuksella ollut vieläkin erilaisempi nimi, nimittäin Juusela eli Haippo. Mutta tällä Juusela-nimellä ei ole mitään yhteyttä Haipon eikä Huupon kera. Nähtävästikin se on Juuse tai Jussi sanasta muovailtu ja sittemmin jäänyt käytännöstä pois. Raiskin talon poika ns. ”Myöhäs-Jussi” oli tämän torpan perustaja.

Vanhassa Eurenin sanakirjassa v:lta 1860 on kyseessä olevalle nimelle selitys, vaikkei sana siinäkään ole aivan samalainen, vaan muodossa Hauppo ja merkitsee huuhkajaa (Strix bubo). Ja että Haippo ja Hauppo tarkoittavat juuri samaa, osoittaa tämän nimen rinnakkaismuoto Huuppo, joka jo vähäsen vivahtaa nykykielen huuhkaja-nimeen. Ja lisäksi sanoissa ai ja au ääntiöt vähän vaihtelevat, esim.kaihtaa ja kauhtana.

Mutta tällä sanalla on Visuvedellä ollu aikoinaan vieläkin erilaisempi muoto ja sen löydämme nykyisen Köykänvuoren tai Köykänmäen vanhemmasta nimestä. Visuveden kylän tai oikemmin Kukonpohjan talon vanhoissa kartoissa vuodelta 1793 on Kukonpohjan talon eteläisemmäksi rajapyykkipaikaksi merkitty Huipon köykän kivi.

Tässä nimessä Köykkä tarkoittaa mäkeä, jollainen paikka Köykänmäki oikeastaan onkin kun eteläinen mäen sivusta mäen laelta alkaen on miltei tasaista maastoa. Ja että tällä kohtaa huippo-nimitys sama kuin huuppo, hauppo tarkoittaa huuhkajaa, sen todistaaa muistitieto tältä mäeltä. Isä-vainaani kertoi nimittäin, että v.1876 mäen laella oli suuri vinollaan ollut harmaa kelohonka, jonka kylkeen oli kirveellä hakattu karkeat pykälät, lovet joita pitkin päästiin kipuamaan oksien tasalle ja sitten oksia myöten korkean hongan latvaan ihailemaan joka taholle avautuvia komeita näköaloja. Mutta tuskin senaikaiset ihmiset olisivat olleet niin näköalojen vaivaisia, että he tämän takia olisivat tällaiseen hongan rungon pykälöimiseen ryhtyneet.

Tämä harmaa kelohonka oli tietenkin juuri sama puu, jota Iso-Manu-vainaan kertomus, joka on ainakin kymmenkunnan vuotta edellistä muistotietoa vanhemmalta ajalta, tarkoitti, kun hän kertoi, että ennen oli Köykän vuorella hongan latvassa huuhkaimen pesä. Ja tietystikin pykälät oli hakattu tämän jättiläismäisen puun kylkeen helpommin tälle huipon, huuhkajan pesälle pääsemiseksi, koska petolintujen ja tietystikin niitten pesien hävityksestä kunta maksoi tapporahat. Näin ollen luulisin siis olevan selvää, että kaikki edellä esitetyt huippo, hauppo, haippo, huuppa, tarkoittavat yhtä ja samaa nykykielen huuhkaja-sanaa. Osaamatta kuitenkaan sanoa tai arvella, mitä yhteyttä on huuhkajalla Haipon asumukseen tai sen tienooseen, koska en ole koskaan Haipolla käynyt, saatikka sitä nähnytkään.

 Ahto Luutonen

Ruovesi-Lehti, elokuu 1954

Sulo Toivosen kirje; aiheesta Huippo ja Haippo
Visuvesi Ahola 28. elokuuta -54

Arvoisa Opettaja! 

Viime Ruovesi Lehdessä N:o 34 on Ahto Luutosen kirjoitus Huippo ja Haippo. Mikä ei ole ihan oikein.

Luutosella ei ole ollut kaikista oikeata tietoja kirjoituksessa mainituista nimistä, ja kun en tiedä sen osoitteesta vaikka se oli siellä Visuvedellä niin käännyn teidän puoleenne toivossa, että te jolloinkin selostaisitte sille vähän parempaa tietoa sen kirjoitukseen. Ensiksikin Huippola se on ollut Raivion nimi ennen. Raiskin torppa sekin missä nyt ( ) asuu vajaa kilometri Haipolta. Siinä oli ollut hyvin pieni mökki ja pieni navetta 2 – 3 m etäisyydellä pirtistä. Siihen tuli viime vuosisadan loppupuolella Kaakkolan poika Antti, Tanteremäen Muorin veli ja muuttivat nimen Raivioksi. Sekin suku on jo 43 vuotta ollut siitä pois. Haipolla on ollut 2 eri torppaa, toisen nimi Haippo ja toisen Juusela, kymmenkunta vuotta kuolleena ollut Siilas ne yhdisti kun tuli Haipolle vävyksi niin osti Myöhäs Jussilta vuokraoikeuden siitä toisesta torpasta. Jussi meni Raiskiin renkiksi ja sen vaimo Manta piiaksi. Siilas makso niille eläkettä Ruukiita se eläke sisälsi ei paljo muuta, Vielä niin myöhällä kun 20 vuotta sitä Manta eli, ( ) järven rannalla oli sen pojalla Eetulla talo Manta siellä, Siilas kyyti joka syksy sinne Mantalle ruukiita muistaakseni 1 ½ tynnöriä niin kauan kun Manta eli, nyt jo kuollut samon sen pojatkin Antti ja Eetu ja Eetun lapsetkin, Matilla ei ollutkaan lapsia. Myöhäs Jussi ei ollut vallan kauan elänytkään kun Haipolta lähti.

Minun käsitykseni mukaan Haipon asumuksen nimi on muodostunut seuravasta. Mutta se on vaan minun ajatukseni minulla ei ole parempaa tietoa siitä. Meidän Kalle vainaa, vaimoni isä se oli syntynyt 1842 ja kuoli 18 puhu ja samalla lailla olen kuullut puhuvan ennen jonkun muunkin vanhan ihmisen, kun oli oikeen harvaa heinän piikkiä huonossa luonnonniityssä niin Kalle vainaa puhu näin, ei tuommosesta Haipusta kun se vallan noin huonoa Haippoo on heinistä kostu, mutta kai se huonokin Haippo tehdä kannattaa kun vaan kerkiää kyllä heinämies aina lehtimiehen voittaa (lehden taittajan) kun vaan 3 – 4 kortta viikatteen edellä kulkee. Samallaista puhetta kuulin tällä paikkakunnalla monen muun vanhan miehen puhuvan.

Olettaen, että siinä jokivarrella on ollut ja onhan siinä vieläkin semmoista luonnon niittyä jossa on heinä sellaista huonoa haippoa, josta Haipon talon nimi on muodostunut. Peltoniemestä kun tullaan joen yli haipon puolelle niin siinä on kun ojassa on vettä vähä enempi semmoista nevaa lähellä Haipon pirtin päätä, että ei tahdo kulkeen päästä.

Myöhäs Jussi oli Raiskin poika, Raiskin Antti vainaan veli, Into ja Oiva Raiskille se oli setä.

Myöhäs Jussi oli vaan sille semmonen haukkuma nimi, ei kai sitä muuksi ollut puhuttukaan, siilä nimellä se tunnettiin lähi paikkakunnilla se oli ollut niin saamaton, ja hidas että sen työstä ei lähtenyt mitään, ja vaikka tukasta sitä olis vetää kiskonut niin sen ei saanut ripeempää askelta ottamaan ja mentiinpä mihin tahansa niin aina se viimenen oli, sillä sitä oli ruvettu myöhäs Jussiksi sanomaan. Näin siitä kertovat vanhat ihmiset. Eikä se Haipon perustaja ollut, Haippo on ollut jo ennen kun myöhäs Jussi on syntynytkään. Siilaksen vaimo Manta oli Haipolla syntynyt ja sen äiti Ulla oli tullut Haipolle minijäksi oli Ruokkeen tyttäriä kuoli noin 40 vuotta sitte 8 – 90 vuotiaana. Ullakin joka tuli Haipolle pojan vaimoksi oli vanhempi kun myöhäs Jussi. Haipon perustajaa en muista ja olenko kuullutkaan mutta myöhäs Jussi se ei ole.

Meidän Kalle vainaa vaimoni isä siitä kertoili, ja vaimoni veli Emeli joille myöhäs Jussi oli hyvin tunnettu ja monet muut ovat. Kalle vainaa teki alkuun (pirtin vaan) Aholan 1882 ja sekin oli Haipolla asunut jo aikoja ennen hyyryläisenä vaan ja vaimonikin on jo 66 vuotias ja elämänsä tässä ollut, että aika paljon ne on kuullut paikkakunnan vanhoja asioita ja olenpahan minäkin 45 vuotta jo ollut tässä. Myöhäs Jussi oli Kalle vainaan kanssa jonkin saman ikänen.

Pyytäsin jos tekisitte hyvin ja ottaisitte mieleenne tästä jotain kohtia ja kertoisitte Luutoselle, että ei vaan jäisi jälkipolville erheellisiä tietoja Haipon talon suhteenkaan.

Kunnioittavasti Sulo Toivonen.

(alkuperäinen kirje on niin kellastunut ja teksti himmentynyt, että sen lukeminen tuotti osittain vaikeuksia, tästä syystä en myöskään pystynyt siitä skannaamaan kopiota, - pieniä luku- ja kirjoitusvirheitä näin saattaa olla syntynyt.)

-Erkki Järvinen- 

Siilas Haippo 1865 - 1941

 Kuva on otettu ilmeisesti 1911 - 1912 Haipolla ja siinä ovat vasemmalta lukien; Niilo 1902 - 1937, Siilas (Eetu) 1897 - 1918, Lyyli 1903 - 1947., Siilas Haippo 1865 - 1941 ja hänen takanaan tytär Hilma 1895 - (1943 Amerikassa), sekä edessä perheen äiti Manta Haippo 1865 - 1929, jonka vieressä oikealla Elli 1900 - 1913, ja Mantan sylissä Hilja 1910 - 1979,

(RUOVESI -lehti N:o 34 - 1925 keskiviikkona elokuun 26 p:nä 1925)

- 90 vuotta täytti Visuvedellä Haipon vanha emäntä Ulriika Haippo syyskuun 1 pnä 1925 Visuveden vanhimpana asukkaana annettakoon kunnioittava tunnustus paljon kokeneen vanhuksen toimeliaalle elämälle.

Haippo, Kuva on vuodelta 1927 ja siinä ovat takaa vasemmalta katsoen Niilo Haippo 1902 - 1937, Lyyli 1903 -1947, Hilja 1910 - 1979, edessä vaswemmalta Siilas Haippo 1865 - 1941, Manta (Amanda) Haippo 1865 - 1929 ja oikealla Ulla -muori (Ulrika Heikintytär 1835 - 1927.